No Man's Sky -arvion ensitunnelmat

Huom: Tämä artikkeli sisältää vasta ennakkotunnelmia pelin julkaisupäivän päivityksestä johtuen. No Man's Sky on massiivinen peli ja sitä varten tarvitaan vielä lisäaikaa ennen kuin uskallamme antaa sille arvosana. Ensifiilikset arviokappaleen parista voi kuitenkin lukea alta.

Ikuisuus on vaikea konsepti hahmottaa. Ajan kuluminen on jo tarpeeksi haastava ajatus, saati sitten ikuisuus ulkoavaruudessa. Tiedemiehet ovat saaneet lukuisia tappouhkauksia vihjatessaan, että universumilla ei ole alkua tai loppua. Että jossain tähtien keskellä maanpäälliset lait eivät enää päde.

"Loputon" sisältö on yksi osa No Man's Skyn ristiriitaisessa vastaanotossa, joka käynnistyi The Game Awardsissa 2012. Pelin pääarkkitehti Sean Murray esitteli hermostuneesti, että "olemme kehittäneet ikuisen universumin, miljardeja planeettoja ja sinulle kyvyn tutkia niitä". Illan juontaja Geoff Keighley naurahti ja pyöräytti silmiään. Tätä projektia on ollut vaikea hahmottaa sen synnystä asti. Siksi se on saanut niin paljon kehuja, haukkuja ja kriittisiä kysymyksiä. Mitä siinä on tarkoitus tehdä? Minne siinä on tarkoitus mennä? Mitä planeetoilla voi tehdä? Miksi tehdä yhtään mitään?

Pelin automaattisesti luotu universumi pohjautuu erityiseen pelimoottoriin, joka kykenee luomaan niin planeetat kuin niiden uniikit florat ja faunat. Pelaajan tehtävä ei ole niinkään pelata peli läpi kuin kokea universumin massiivisuus ja sen paino. Yksikään peli ei ole tehnyt sitä aivan tällä tavalla. Pelimekaniikkoja toki on, mutta kokemus on tärkeintä.

Kokemus alkaa sinusta, taivaasta ja avaruusaluksesta. Tehtävä on selkeä: matkusta universumin keskipisteeseen. Journeyn vuorien tapaan koet vetoa sinne. Matkan varrella vastaan tulee satoja kokemuksia, joita varten pitää varustautua tutkimalla ensin universumin ulompia kuoria. Sen jälkeen peli avaa silmäsi. Lennät lukemattomien planeettojen ohi valtavalla nopeudella, kunnes pelihahmosi herää. Alus on haaksirikkoutunut ja se pitää korjata ennen kuin matka universumiin voi alkaa. Tässä kohtaa peli opettaa sen perusmekaniikat kuten rakentamisen ja resurssien keräämisen. Esittely ei kestä pitkään ja sen jälkeen matkanteko on pitkälti itsestäsi kiinni.

Sean Murray kertoi No Man's Skyn ulkoasun tulevan 1970- ja 80-luvun scifistä. Haalea väripaletti, oudot olennot, romantisoidut maisemat ja vastaavat ovat kaukana esimerkiksi Alien-universumin tummista käytävistä. Harmillisen monet elokuvat ja pelit käyttävät harmautta, pimeyttä ja synkkää realismia, vieden hauskuuden pois puhtaasta tutkimusmatkailusta. Kaikki haluaa tappaa sinut, koko ajan. No Man's Sky sen sijaan valitsee rohkeasti värit ja visuaalisuuden, joka pyrkii yllättämään joka käänteessä. Synkistelystä ei ole tietoakaan ja seuraavalle planeetalle haluaa laskeutua vain nähdäkseen, mitä ihmeellistä se päällään kantaa.

Playstation 4 ei valitettavasti aina pysy menossa mukana. Peli ei ehdi lataamaan kaikkia yksityiskohtia riittävän nopeasti. Ongelma oli nähtävissä jo pelin trailereissa eikä siitä ole päästy eroon lopullisessa versiossakaan. Onneksi lähimaastossakin on paljon seurattavaa, joten horisontissa latautuvat tekstuurit eivät pääse harmittamaan ihan niin paljon. Peli joka tapauksessa rohkaisee jatkuvasti tutkimaan uutta, etsimään uusia planeettoja ja niiden asukkeja.

Musiikista vastaa 65daysofstatic, joka on tullut tutuksi kaikille trailereita katsoneille. Heidän käsialaansa ei ole pelkästään soundtrackilta löytyvät 12 kappaletta vaan myös pidemmät taustalla humisevat osiot, jotka elävöittävät matkantekoa ja löytämistä perinteisestä jousiorkesterista poikkeavilla tavoilla. Avaruustaistelun alkaessa musiikki saa uutta tempoa ja intensiteettiä eeppisten vääntöjen taustalle.

Universumin luova pelimoottori on äärimmäisen hieno kokea, sillä silkan määrän lisäksi sen kyky tuottaa uniikkeja näkymiä on erittäin vaikuttava. Pelin teknisen ja taiteellisen puolen kohtaaminen on harvoin näin antoisaa seurattavaa. Sen takia universumi ei ole vain suuri vaan se on myös kiinnostava. Siksi en pelkää sanoa, että vaikka No Man's Skylla ei olisi lopullista maalia ollenkaan, se olisi silti pelaamisen arvoinen.

Sillä on kuitenkin rakenne. Pelissä on tehtäviä ja tekemistä planeetoiden pinnalla. No Man's Sky ei pitele kättäsi eikä käske, mihin seuraavaksi pitkää matkustaa. Lopullinen tehtävä on varustaa itsesi taistelukuntoon, mutta reitti siihen on vapaavalintainen. Joidenkin planeetoiden ilmakehä on erittäin vaarallinen, toisilla meri on myrkkyä ja joissain lämpötilat vaativat erityistä varautumista. Mitä lähemmäs universumin keskustaa päädyt, sitä parempaa varustetta tarvitset mukaasi.

Tämän matkan varrella harhaudut - minun tapaani - toivottavasti moneen otteeseen sekä aiemmin mainittua kauneutta mutta myös pelin eri rakenteita ihmettelemään. Voit oppia uusia kieliä, löytää resursseja vaihtokauppaa ja päivitysten rakentamista varten. Liian monet pelit pakottavat sinut jäykän lineaarisen rakenteen uhriksi. No Man's Sky ei ole peli, jossa tarkoitus on suorittaa mahdollisimman monta pelin antamaa tehtävää. Se on peli, jossa sinun on tarkoitus eksyä universumiin, lennellä ilman päämäärää. Se on sen suurin ansio ja todennäköisesti samalla sen suurin kritiikin kohde.

Kritisoitavaa löytyy myös ohjattavuudesta. Kameran ja pelaajan liike tuntuu välillä tarpeettoman raskailta, välillä taas suunnattoman kevyeltä. Hyvää tasapainoa on vaikea löytää, mikä on sääli, sillä tällainen tekninen asia ei saisi olla universumin tutkimuksen esteenä.

No Man's Sky on vaikea peli hahmottaa ja vielä vaikeampi arvioida. Se ei käyttäydy muiden pelien tapaan ja tarjoaa sen sijaan jotain erilaista, uutta ja todellista. Perinteinen rakenne tehtävineen kyllä löytyy, ja vaikka peliä ei todennäköisesti pysty läpäisemään 30 tunnissa, sen voi läpäistä "varsin nopeasti". Sitä ei kuitenkaan pitäisi välttämättä edes yrittää. Henkilökohtainen kokemus on paljon tärkeämpää Journeyn, Gone Homen ja Abzûn tapaan. Tekninen toteutus laahaa joiltakin osin hieman perässä, mutta Sean Murray ja Hello Games ovat onnistuneet toimittamaan sen, mitä he itse neljä vuotta sitten lupasivatkin. Universumi on loputon ja sen tyhjyys ei ole koskaan ollut näin kiinnostavaa.