Suomi
Gamereactor
arviot
Splatoon

Splatoon

Splatoon tarjoaa väriä harmaaseen räiskintäarkeen.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Jo vuosia Nintendoa kritisoineet irvileuat ovat jauhaneet vanhaa mantraa: pelijättiläinen ei uskalla uudistua ja luottaa vain vanhoihin tuttuihin pelisarjoihinsa. Splatoon on Nintendon vastaus näihin syytöksiin, sillä kyseessä on ensimmäinen kokonaan uusi Nintendo-ip aikoihin. Samalla se on myös päänavaus Nintendolta harvemmin nähtyyn genreen - netissä moninpelattavaan räiskintään. Kolmannen osapuolen kehittäjiltä näitä on tietysti Nintendon konsoleilla nähty, mutta Iso-N itse on ollut genren suhteen varovaisempi.

Koska kyseessä on Nintendo, ei edes reippaassa räiskinnässä veri ja hurme lennä. Sen sijaan pelissä lentää värikäs muste, jolla on tarkoitus peittää mahdollisimman suuri osa sen hetkisen kentän pinta-alasta. Pelin hahmoina toimivat vinkeät mustekalaotukset voivat myös sukeltaa ja piiloutua oman värisessä musteessa. Vihulaisen värit ovat luonnollisesti myrkyllisiä.

Yksinkertaisesta ideasta otetaan yllättävän paljon irti ja musteen roiskimisen tarkoitusta myös vaihdellaan mukavasti. Siinä missä perusmoninpelissä vain täytetään kenttää musteella, myöhemmissä pelimuodoissa yritetään esimerkiksi pitää määrättyä aluetta mahdollisimman kauan oman värisenä tai siirrellä kentällä lojuvaa tornia vastustajan päätyyn. Yksi yhtä vastaan yhden konsolin ääressä pelattaessa ideana on puolestaan poksauttaa mahdollisimman paljon kentällä olevia ilmapalloja.

Audiovisuaalisesti Splatoon on hyvän näköinen, mutta huomattavan epänintendomainen. Hahmot, visuaalinen tyyli ja musiikki muistuttavat todella paljon Segan tuotoksia, erityisesti Jet Set Radiota. En valita, sillä lopputuote on kaikessa kieroutuneessa väriloistossaan todella miellyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa.

Tämä on mainos:
Splatoon

Moderneja nettiräiskintöjä pelanneille myös splättäilyn porkkana on tuttu tapaus. Nettipelissä tasot nousevat suorituksen mukaan. Tasoissa eteneminen puolestaan avaa uutta roinaa hahmolle käytettäväksi, kuten uusia aseita ja vermeitä omine erikoisominaisuuksineen. Uusia aseita ja vaatteita on tietysti päästävä kokeilemaan heti eikä melkein, joten addiktiokerroin nettipelissä on korkealla.

Nettimatseissa itsessään on myös pari mukavan tuoretta ideaa. Ensinnäkin, matsit kestävät vain kolme minuuttia laaki, joka tarkoittaa todella hektisiä ja nopeaa reagointia vaativia salamaotteluita. Toisekseen, pelin pisteytys ei palkitse vihollispelaajien eliminoinnista, vaan ainoastaan kentän tavoitteiden täyttämisestä. Esimerkiksi peruspelissä ainoastaan maalattu lattiapinta-ala antaa pelaajalle pisteitä. Tämä puolestaan mahdollistaa aseistuksesta riippuen todella erilaisia pelistrategioita.

Erilaisia asetyyppejä on kolme kappaletta. Super Soakerilta näyttävät perustason splätterit suosivat nopeaa ja hyökkäävää pelityyliä. Reilusti pinta-alaa alleen kerralla peittävät telat puolestaan ovat parhaimmillaan ottelun alun valloitushulabaloossa sekä matsin loppuvaiheessa vihollisen jälkien korjailussa. Tarkkuuskiväärillä sohivat pystyvät puolestaan näppärästi pysäyttämään viholliset hyökkäykset, samalla pitkälle matkalle maalia levittäen. Itse suosin perusaseita, sillä niillä pelin humoristisen hektinen luonne pääsee parhaiten esille. Lisäksi se oli ainoa ase, jolla onnistuin saamaan edes mitä kuinkin inhimillisiä tuloksia aikaan, mutta se on sivuseikka.

Tämä on mainos:

Moninpelin koukuttavuuteen on toinenkin hyvä syy, splättäily on nimittäin aivan järjettömän hauskaa eikä menetä viehätystään pelituntien kuluessa lainkaan. Aurinkoisen värikäs anarkismi toimii kuin tauti ja pelistä tulee helposti todella hyvälle tuulelle. Ottelut ovat myös vaihtelevia. Vaikka kahden ensimmäisen minuutin jälkeen näyttäisi siltä, että vihollinen vie omaa joukkuetta 100-0, onnistuneella offensiivilla peli on käännettävissä oman joukkueen eduksi todella nopeasti. Tämä tietysti vaatii hyvää joukkuepeliä ja sitä, että jokainen pelaaja hallitsee oman aseensa edut.

Pelin karttasetti on mainiota jälkeä. Vaikka karttoja on vain viisi, jokaisessa kartassa on omanlaisensa strategia pärjäämiseen, eikä yleinen ohje "hakeudu korkealle" päde kaikissa kartoissa. Eräässäkin kartassa molemmat joukkueet taistelevat käytännössä yhdestä lähtöpaikan yläpuolella sijaitsevasta tasanteesta, joka aiheuttaa hupaisaa kaaosta kaikkien kahdeksan osuessa paikalle yhtä aikaa värikranaatteineen ja erikoisiskuineen.

Kun kyseessä on joukkuepeli, äänichatin puuttumista on kritisoinut moni, mutta minua se ei häirinnyt pätkääkään. Itse asiassa turhan höpötyksen puuttuminen on Splatoonin tapauksessa pelkästään hyvä asia, sillä matsit ovat niin nopeatempoisia ja hektisiä, että chattailystä ei olisi mitään järkevää hyötyä. Gamepadin ruudulta näkee koko ajan missä joukkuetoverit etenevät ja näiden luokse voi myös warpata napauttamalla kosketusnäyttöä. Oma strategia on toisin sanoen myös oman joukkueen huomioimista ja kokonaistilanteen hahmottamista yksin.

SplatoonSplatoon

Äänekkään läpätyksen puuttuminen on joka tapauksessa pikkuseikka, kun otetaan huomioon nettipelin varsinainen solmukohta, eli matsien muodostuminen. Jokaisen ottelun alkaminen tarvitsee just eikä melkein kahdeksan pelaajaa aulaan, ennen ottelun alkamista. Yhden lisäpelaajan ilmaantuminen joukkioon kilauttaa odotuskelloa taas hieman ylöspäin, joten pahimmillaan nettimatsien muodostumista joutui odottelemaan useita minuutteja, eikä matseja sittenkään saatu aina aikaiseksi. Odotellessaan voi toki pelata sinänsä hauskoja 8-bittisiä näkemyksiä mustekalojen seikkailuista, mutta pitkää riemua niistä ei irti saa.

Julkaisuvaiheessa tämä tuskin tulee olemaan ongelma, sillä pelaajia luulisi piisaavan kellon ympäri hyvin. Mutta entäpä kahden kuukauden päästä? Vuoden päästä? On ymmärrettävää, että lyhyisiin matseihin ei voi liittyä kesken mukaan, mutta olisihan se nyt järkevää iskeä vaikkapa päivityksenä tarvittaessa botteja mukaan. Odotusaulasta ei voi myöskään häipyä, pois nettipelistä pääsee vasta matsin loputtua. Tosi kätevää esimerkiksi silloin, kun luonto kutsuu kesken ottelun - hahmo napottaa käymälävisiitin ajan paikallaan ja tiimi kiittää.

Nettipelin ohella tarjolla on myös yksinpelattavaa. Varsinainen yksinpelikampanja on varsin omalaatuinen, hieman Super Mario Galaxysta vaikutteita ottanut tasoloikkaseikkailu, joissa jokaisessa kentässä on oma erikoistavoitteensa, jonka suorittamisen jälkeen kentän lopussa odottelee sähköinen mustekala. Kun osion kaikki mustekalat on kerätty, lähdetään kohti pomotaistelua ja sitä kautta sitten taas eteenpäin.

Yksinpeli on eittämättä hyvää ja viihdyttävää jälkeä, vaikka mittaa kokemuksella ei olekaan kuin muutaman tunnin verran. Yksinpelin tempo ja taktiikat ovat tyystin erilaiset moninpeliin verrattuna, mikä on yksinomaan hyvä juttu. Pelin tarinaa syventävien dokumenttien etsiminen on hauskaa puuhaa ja etenkin pomotaistelut ovat todella herkullisia ja mielikuvituksellisia tapauksia. Vaihtelua tarjoavat myös Amiiboilla avattavat haastetehtävät, ainakin paperilla. Arviokappaleen mukana muovileluja ei tälläkään kertaa toimitettu, joten Amiibo-tehtävien kritisointi jää tällä kertaa siihen asti kunnes saan oman kappaleeni myyntikappaleesta kouriini.

Muutenkin sisällön panttaaminen on hieman kummallista. Amiibo-osuudet ovat oma lukunsa, mutta myös kenttiä ja pelimuotoja on tulossa myöhemmin lisää ilmaisina päivityksinä. Tämä on tietysti pelkästään positiivista, mutta moninpelikenttiä on julkaisuversiossa ainoastaan viisi ja pelimuotoja tasan kaksi. Jopa yllämainittu tornin siirtely on tulossa vasta kesän mittaan. Kun kentät arvotaan neljän tunnin välein uusiksi, samoja moninpelikenttiä tulee pelattua todella paljon. Sinänsä samojen kenttien hinkuttaminen ei juuri haittaa, eipä muissakaan nettiräiskinnöissä suosikkikartat juuri vaihdu.

Vaan siihenpä ruikutusosio sitten jääkin. Hupia ja riemua riittää joka kerta kun ohjaimeen tarttuu, eikä nettimatsien koukku päästä irti aivan heti. Pelin infra ottaa myös Wii U:n vahvuudet todella hyvin huomioon ja esimerkiksi Gamepadin näyttöä käytetään todella hyvin hyödyksi. Kartat ovat hyvin suunniteltuja ja tälläkin hetkellä mukana olevat pelimuodot ovat erittäin hauskaa vaihtelua normi-deatchmatchailuun.

Puutteistaan huolimatta Splatoon on genressään erittäin tervetullutta väriterapiaa. Jos tulevat kentät ja pelimuodot osoittautuvat riittävän rautaisiksi, Splatoonille on helppo ennustaa pitkää elinikää ja kovaa suosiota. Harmaa ja ruskea ovat viimeistään nyt totaalisesti pois muodista!

HQ
HQ
HQ
SplatoonSplatoonSplatoonSplatoon
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Värikäs ja hyväntuulinen, jäätävän hauskaa pelattavaa, onnistuneet kartat ja pelimuodot, riittävästi vaihtelua
-
Liikaa sisältöä tulossa vasta myöhemmin, nettimatsien aulaodottelu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

1
SplatoonScore

Splatoon

ARVIO. Kirjoittaja Tero Kerttula

Splatoon tarjoaa väriä harmaaseen räiskintäarkeen.

3
Kun aikuisviihde Splatoonin korvasi

Kun aikuisviihde Splatoonin korvasi

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

7-vuotias tyttö koki jouluna yllätyksen Yhdysvaltain Ohion osavaltiossa. Joulupukilta saadun Wii U:n Splatoonin sisältä paljastui DVD-levyllinen ehtaa aikuisviihdettä....



Ladataan seuraavaa sisältöä