Hyrule Warriors Legends

Hyrulen valtakunta on ongelmissa. Prinsessa Zeldan painajaiset käyvät toteen ja tuhatpäinen hirviöarmeija on ylittänyt valtakunnan rajat. Hyökkäys on kuitenkin vain osa suunnitelmaa, sillä taistelun yhteydessä Prinsessa Zelda katoaa. Vasta sotilaaksi harjoitteleva Link ei säikähdä hyökkäystä vaan päättää välittömästi lähteä valtakunnan avuksi ja pelastamaan prinsessa Zeldaa.

Vaikka peli ei ole Nintendon virallista kaanonia, onnistuu se silti tarjoilemaan tarinassaan sujuvia seikkailuaineksia ja monipuolisia sisältöä. Sen ytimessä sykkii täysiverinen mutta toisaalta hyvin simppeli taistelupeli. Toinen toistaan tehokkaampaa hyökkäysnappia ja yhtä väistöliikenappia rämpyttäen pelaajan on tarkoitus vain piestä kaikki tielle osuvat hirviöt. Hirviöitä tulee vastaan tusinamonsuaaltojen lisäksi erinäköisiä ja kokoisia hirviöpomoja joiden kukistamisella on erilaisia vaikutuksia aina linnakkeiden valtaamisesta, hirviöaaltojen loppumiseen tai omien joukkojen moraalin nostattamisesta tarinan eteenpäin kuljettamiseen.

Hyrule Warriors Legends ei turhia aikaile päästäessään pelaajan keskelle toimintaa. Positiivisen lyhyeksi jääneen alkupätkän jälkeen ollaankin pian täydessä tohinassa keskellä taistelukenttää satojen vihulaisten ympyröimänä. Alun toimintaa jarruttelee ainoastaan pelin tyyli kertoa pysäytysruuduilla pelin erityisominaisuuksista ja taktiikoista, joita tuntuu olevan loputtomasti. Tuntien pelaamisen jälkeen en vieläkään ole selvillä kaikista kikkailuista, karttamerkinnöistä ja taito- ja tavarayhdistelmistä, joiden avulla taistelu olisi sujuvampaa ja tehokkaampaa.

Hyrule Warriors Legendson ulkoasultaan harmittavan suttuinen. Se muistuttaa vuosia vanhoja 3D-pelejä mutta ei sillä positiivisella tavalla. Neliskulmaisiin hahmoihin ei ole kovin montaa pikseliä uhrattu ja tekstuurien resoluution taso kokonaisuudessaan on suoraan sanoen ruman alhainen, joka menee täysin kelvottomaksi pelin tehdessä ajoittain zoomauksia. Peli myös uusiokäyttää hävyttömästi samaa taistelumaastoa vain värejä muuttamalla. Jopa vähemmänkin peliltä vaativa pelaaja tietää, että luolan ja metsän erona on muutakin kuin ruskean värin vaihtaminen vihreään. Sentään välidemot ovat tyylikkäitä 3D-animaatioita mutta niidenkin laatua varjostaa hahmojen puhumattomuus, joka on korvattu rumalla tekstiplanssilla. Tämän kaiken lisäksi kolmiulotteisuuden poisjättäminen ei ainakaan nosta pisteitä.

Pelin toinen ongelma on sen liiakseen itseään toistava pelillinen kokemus. Sadoittain päälle tulvivien hirviöiden mätkiminen on hauskaa mutta kun seuraava taso paljastuu samaksi kuin edellinen, paitsi erivärisenä, Hyrule Warriors Legends käy varsin tutuksi jo muutaman taistelun jälkeen. Toki peli tarjoilee mielenkiintoisia käänteitä juonessa, erilaisia sivutehtäviä ja lukuisia mahdollisuuksia parannella hahmoja, aseita, loitsuja sekä tarvikkeita mutta kaikki nämä kikat ovat loppujen lopuksi vain kiilloteltua pintaa. Perusmättö pysyy kuitenkin samana.

Hahmojen määrä pelissä on kunnioitettava niin pelattavien sankareiden kuin vastaantulevien ja silpuksi hakattavien viholaisten riveissä. Varsinkin Zelda-fanien luulisi tykkäävän lukuisista Zelda-maailman lisäyksistä perinteisten Hyrule kastin molemminpuolisiin riveihin. Hauskana uutuutena sankareita voi vaihtaa lennossa kesken taistelun ja kun jokaisella hahmolla on omat erilaiset aseensa ja taitonsa, pelattavuus vähän piristyy. Myös erinäköisten ja kokoisten vihulaisten vastaan tuleminen antaa lisää tekohengitystä.

Ei Hyrule Warrior Legend -peliä huonona voi pitää mutta liiallinen toisto nakertaa pahasti nautittavuutta. Ymmärrän myös, että kerralla päälle hyökkäävien kymmenpäisten vihollisaaltojen toteutus syö paljon tehoja mutta jos paukut eivät koneessa riitä pyörittämään haluttua lopputulosta, niin olisikohan asian voinut ratkaistu muuten kuin rumalla ulkoasulla. Monipuoliset säätömahdollisuudet ja hahmovalikoimat nostavat pisteitä ja Zelda-faneille aiheen puolesta luonnollisesti voi antaa sen yhdestä kahteen pistettä ylimääräistä.