Fire Emblem Fates

Intelligent Systemsin erinomainen Fire Emblem -pelisarja oli pitkään jo kokonaan katoamisuhan alla. Sarjan edellinen osa, Awakening kuitenkin oli yllättäen iso hitti sekä arvostelumenestys, joten jatko-osa sai kuin saikin tuulta purjeisiinsa. Ja kun kerran jatkoa lähdettiin kirjoittamaan, niin mitäpä sitä suotta vain yhtä uutta tarinaa kirjoittamaan, kun voi kerran kirjoittaa kolme.

Fire Emblem Fates kertoo periaatteessa vain yhden hahmon tarinan. Hoshidon ja Nohrin valtiot ovat sotineet keskenään jo vuosikausien ajan. Pelin pääsankari on kietoutunut jo lapsuudestaan lähtien molempien valtioiden sotasuunnitelmiin, mutta kun täysi-ikäisyys viimein koittaa, edessä oleva totuus lapsuusvuosista ei olekaan sitä helpointa nieltävää.

Pelin kaksi pääosaa, Birthright ja Conquest ovat yhteneväisiä vain kuuden ensimmäisen tutoriaalitehtävän verran, sen jälkeen tehtävä valinta määrittää hyppääkö sankari Hoshidon ja Nohrin leiriin. Peruspelin ostaneet eivät luonnollisesti voi valintaa tehdä, sillä kaupan hyllyltä matkaan lähtee vain toisen valtion tarina. Toisen näkökulman sentään voi ostaa erikseen. Vain ladattavana sisältönä ostettava (tai perin kalliin keräilypainoksen mukana tuleva) Revelations lisää pakkaan vielä kolmannenkin näkökulman tarinan kulusta.

Peleissä on toki muitakin eroja kuin pelkkä tarina. Jo pelkkä vaikeustaso vaihtelee Birthrightin ollessa helpoin osa ja Conquestin vaikein, Revelationsin sijoittuessa johonkin välimaastoon. Pelillisiäkin eroja on. Birthright tarjoaa juonen ohelle tukun sivutehtäviä ja haasteita, mutta juonitehtävät itse ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia kuin Conquestissa, jossa pääpaino on taktisemmilla taisteluilla ja vaihtelevilla päämäärillä. Revelations on tässäkin asiassa sekoitus kahta muuta osaa. Jos kaikki osat haluaa pelata mutta pätäkkä ei riitä keräilypainokseen, toisen päätarinan voi ladata ostamansa tarinanhaaran seuraksi digitaalisesti reilulla alennuksella. Pelit ovat sen verran erilaisia keskenään, että molempien tarinoiden ostamista kannattaa vähintään harkita vakavasti.

Sinänsä Fire Emblem Fatesin juoni vaihtoehtoisine kohtaloineen on mielenkiintoinen, mutta sen rytmitys nousee pelin suurimmaksi ongelmaksi. Toisinaan tarinaa kerrotaan pitkien ja puuduttavien dialogien kautta, eikä kaikkea lukemaansa meinaa jaksaa muistaa millään. Toisinaan taas tuumataan, että "lähdetäänpä linnaan, siellä on hirviö", eikä tarina etene mihinkään. Paketissa on rutkasti mielenkiintoisia näkökulmia ja esimerkiksi hahmojen välinen dialogi on paikoitellen oikein hyvää. Turhaa jaarittelua on sitten taas senkin edestä ja toiminnan pysäyttäminen 20 minuutiksi pelkkien dialogilaatikoiden vuoksi on vain rasittavaa.

Pelin sydämenä toimiva vuoropohjainen pelimoottori on sen sijaan tuttua Fire Emblemiä pelkästään hyvässä mielessä. Suora ryntäily vihollisia päin ei yleensä johda mihinkään kuin kuolemaan, mikä voi olla puolestaan todellinen katastrofi pelaajan valinnoista riippuen. Todelliset hc-miehet nimittäin voivat kytkeä lopullisen kuoleman jälleen päälle, jolloin viikatemiehen viemä hahmo ei palaa taistelukentälle enää koskaan. Erilaisia optioita oman pelimukavuuden säätämiseksi on kuitenkin monenlaisia, joten ensimmäistä kertaakin Fire Emblemin maailmaan sukeltava saa pelistä varmasti paljon irti ilman hermoromahduksia.

Erilaisia hahmoluokkia on riittävästi ja jokaisen hahmon ominaisuudet ovat vaihtelevat. Heikkoja parantajahahmoja siirreltäessä täytyy edelleen kiinnittää huomiota moneen asiaan yhtä aikaa, kun taas pidemmälle matkalle iskevät jousimiehet ja ninjat ovat parhaimmillaan melee-hahmon seurana. Hahmojen välisillä suhteilla on merkitystä ja niitä voi parannella tehtävien välillä käytävillä keskusteluilla. Mitä paremmat kaverit keskenään hahmot ovat, sitä paremmin ne toimivat taistelukentällä yhteen.

Taistelukentät vaihtelevat linnoituksista metsiin, mutta Fatesin mukanaan tuomat Dragon Veinit lisäävät mielenkiintoisen taktisen elementin kehiin. Lohikärmeksen suonta käytettäessä maasto nimittäin muuttuu yleensä hieman, mikä helpottaa yleensä oman armeijan liikkumista, mutta avaa samalla lisää väyliä vihollisille. Toisen taktisen lisän taistelukentälle tuovat itsenäiset tykkitornit, jotka helpottavat omalla puolella oloa huomattavasti, mutta vihollisen arsenaalissa aiheuttavat todella suurta päänvaivaa. Yhtä kaikki, pelillinen puoli Fatesissa on erittäin hyvin kuosissa ja kantaa koko peliä mainiosti.

Myöskään toteutuspuolessa ei ole isompaa vikaa. Varsinainen taistelunäkymä on tuttua pikseliperua edellisen osan kanssa, mutta todella kauniit animepätkät ja loistava musiikki luovat onnistuneesti tunnelmaa. Käyttöliittymä on liukas ja näppärä ja vain juonen yskähtelyt rasittavat muuten sujuvaa pelikokemusta. Sujuvuus on hyvä asia myös siksi, että pelattavaa on todella paljon. Yhden osan läpipeluuseen saa varata helposti 20-30 tuntia peliaikaa, joten kokonaisuutena paketti on todella suuri enkä edes yritä väittää pelanneeni kaikkia osia arvostelua varten loppuun.

Fire Emblem Fates eri osineen on kunniakasta jatkoa maineikkaalle pelisarjalle. Taktinen pelimoottori svengaa kuin hirvi ja taistelut ovat juuri sopivan mittaisia kukin. Matkapelaajan iloksi peli on myös tallennettavissa kesken taisteluiden milloin vain. Valitsi puolensa miten vain, pelijärkäle pursuaa laatua solkenaan ja on helppoa suositeltavaa kenelle vain. Fire Emblem on jatkonsa ansainnut.