Prey

Arkane Studios yllätti maailman muutama vuosi taaksepäin hienolla Dishonored-pelillään. Omaperäinen ja taiteellisesti upea seikkailu saikin odotetusti laadukasta jatkoa viime vuonna. Studio ei kuitenkaan jämähtänyt hittituotteensa jalkoihin, vaan jatkoi rohkeasti matkaansa täysin uuteen suuntaan uutukaisellaan nimeltä Prey. Dishonored-sarjan steampunk-tyyli on vaihtunut puhtaaseen kylmään avaruus-sci-fiin, ja meno on nyt huomattavasti pelottavampaa.

Morgan Yu saa unelmiensa pestin avaruusasema Talos 1:n tiedemiehenä. Viimeiset testit ennen avaruusasemalle menoa menevät kuitenkin pahasti mönkään ja Yu menettää tajuntansa. Herättyään hän löytää itsensä yksin vihamielisten avaruusolioiden valtaamalta avaruusasemalta. Mysteeri avaruusaseman ja sen kuolleen miehistön ympärillä alkaa hiljalleen aueta, kun Yu kerää ristiriitaista tietoa työntekijöiden taakse jättämien viestien ja häneen yhteyden ottaneen robotin avulla.

Preyn tiivistunnelmaista juonta kuljetellaan moneen suuntaan mukavan selkeästi. Vaihtoehtoja pulmien ratkaisuun annetaan useita. Dynaaminen maailma yhdessä monipuolisten työkalujen kanssa mahdollistavat varsin luovia ratkaisuja eteenpäin pääsyyn. Laajaan maailmaan ja sen tarinaan sisään pääseminen vie hiukan aikaa, mutta seikkailun edetessä valloittaa pelin monimuotoisuus pelaajansa eikä mielenkiintoisesta otteesta halua enää pois.

Preytä pelataan tavanomaisesta FPS-vinkkelistä. Selviytyminen avaruusasemalla vaatii pientä pulmien ratkaisua, hiiviskelyä ja taistelua. Mukana oleva avaruuskävely on hieno lisä perinteiseen liikuskeluun ja erityisen onnistunut osa pelikokemusta. Tyypillisten ampuma-aseiden lisäksi pelaajalla on mahdollisuus käyttää muutamia omaperäisempiä tarvikkeita niin taistelussa kuin etenemisessä. Kovettuvaa massaa ampuvalla tykillä voi esimerkiksi pysäyttää vastustajan, sammutella tulia tai rakennella itselleen siltoja. Aseiden ja niiden kehittelyn lisäksi myös hahmoa voi ehostaa erilaisilla lisävoimilla, mistä kehkeytyykin pelin kantava voima. Ehostaa voi niin hahmon fyysisiä kuin psyykkisiä voimia. Mahdollisuuksia riittää lukuisia ja jokainen tuntuu yhtä lailla tärkeältä, joten kerättyjen pisteiden jako taitojen kesken on kovin haastavaa. Tilannetta ei helpota myöhemmin mukaan tulevat erityisominaisuudet, joiden avulla hahmo saa varsin villejä voimia lisää käytettäväkseen. Joka tapauksessa voimilla leikkiminen on pelikokonaisuuden todella rikas mauste, ja se toimittaa strategian lisäksi juuri oikealla tavalla tietynlaista hauskuuden virkaa muuten varsin totisessa ympäristössä.

Pelimaailma tarjoaa monipuolisesti kerättävää tavaraa. Tarjolla on roinaa kaikenlaisista hyötytavaroista aina pelkkään roskaan saakka. Kuihtuneet banaaninkuoret ja viskiltä tuoksuvat sikarin tumpit kannattaa kuitenkin ottaa mukaansa, sillä avaruusaseman kierrätyslaitteet jauhavat näistä turhakkeista tärkeitä resursseja, joiden avulla onnistuu erilaisten hyötytavaroiden nikkarointi. Preyn tavaran ja niiden muokkailun määrä on hurjan laaja. Kaiken maailman rakentelua ja ehostamista riittää lähes loputtomiin niin hahmon, aseiden kuin tavaroiden keskuudessa. Varsin pitkälle viedyt roolipelielementit toki rikastuttavat maailmaa ja sen hahmoja, mutta toisaalta ne alkavat myös hiukan ahdistaa liiallisella tarjonnallaan. On vaikeaa muistaa jokaista säätöä ja optimointia: mielenkiinto ei yksinkertaisesti jaksa pysyä yllä tukahduttavan asiasisällön alla.

Tunnelma pelissä on kauttaaltaan melko jännittävä. Oliot hyppivät yllättäen kimppuun kauhuelokuvamaisin säikyttelyäänin tehostettuna, ja muutenkin pelin laadukas musiikkimaailma enteilee jatkuvasti jotain pahaa. Avaruusaseman kumisevat äänet ja paikoittaiset räjähtelyt kolinoineen pitävät pelaajan varpaillaan varsin tehokkaasti. Vaikkei Xbox One pysty näyttävimpään lopputulokseen pelin kannalta, on graafinen ilme silti todella hiottua. Peilit eivät heijasta ympäristöään oikein jostain syystä. Onneksi dynaamiset valoefektit toimivat, mikä jostain kumman syystä on edelleen aika vähäistä nykypäivän pelien keskuudessa. Pitkiltä latausajoilta ei valitettavasti vältytä. Onneksi niitä ei tule liian tiuhaan vaan ainoastaan siirtyessä eri osastojen välillä avaruusasemalla.

Pelin retrohtava sci-fi-tyyli ei ole aivan yhtä omaperäisen oloinen kuin Arkane Studiosin aikaisempi pelisarja Dishonored. Prey vaikuttaa tekijöidensä suosikkipelien parhaiden ominaisuuksien kokoelmalta yhdistettynä yhteen tarinaan. Päällimmäisenä peliä pelatessa tulee viboja Mirror's Edge, Half-Life, Alien: Isolation, Deus Ex ja System Shock -peleistä. Tämä ei tietenkään ole huono asia, sillä Prey ei matki suoraan aikaisempia klassikoita vaan pelkästään lainailee hyväksi todettuja ideoita tehostamaan omaa kokonaisuuttaan.

Prey on jälleen ammattimainen näyte Arkane Studiosin pelintekotaidoista. Monisäikeisen päätarinan ja mielenkiintoisten sivutehtävien parissa saa vierähtämään aikaa päiväkaupalla. Puuhattavaa riittää yllin kyllin. Kokonaisuus on kenttäsuunnittelun ja teknisen toteutuksen puolesta todella kovaa tasoa. Pienehkö persoonallisuuden puute ja pelin määrällisen paljouden aiheuttama ähky rokottavat kokonaispisteitä. Tästä huolimatta kyseessä on kaikin puolin laadukas ja jännittävä pelikokemus, jota ei kannata jättää välistä.