Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Gamereactor
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
arviot
Observer

Observer

Blade Runner kohtaa Silent Hillin psykologisessa etsiväkauhupelissä.

Observer tekee jo ensiminuuteilla selväksi, mistä se on imenyt vaikutteita itseensä. Retrofuturistiseen, maailmansodan jälkeiseen Puolaan sijoittuva etsiväseikkailu käsittelee transhumanistisia teemoja jäljitellen Blade Runner -elokuvan tyyliä niin tarkasti, että on vaikea sanoa, onko kyseessä kunnianosoitus vaiko plagiointiyritys. Ensivaikutelman perusteella ei kuitenkaan voi peliä tuomita ideattomaksi, sillä cyberpunk-kliseiden alta kuoriutuu pian omaperäisen häiriintynyt psykologinen kauhukokemus, joka on tunnelmaltaan lähempänä Silent Hilliä kuin Snatcheriä.

Pelin päähahmo, Blade Runnerista tutun Rutger Hauerin ääninäyttelemä, etsivä Daniel Lazarski sotkeutuu murhamysteeriin etsiessään poikaansa. Joku tai jokin teurastaa ränsistyneen taloyhtiön asukkeja, ja on pelaajan tehtävä päästä tämän mysteerin juurille. Kyseessä on siis seikkailupeli, jossa edetään tutkimalla ympäristöä, jututtamalla talon asukkeja ja ratkomalla pulmia.

Varsinaista etsiväntyötä ei kuitenkaan joudu juurikaan harrastamaan, sillä päätelmät tehdään pelaajan puolesta. Kuitenkaan tarina ei myöskään etene täysin autopilotilla: paikoitellen eteen tulee pulmia, jotka täytyy ratkoa omin neuvoin. Varsinaiseksi "kävelysimulaattoriksi" ei Observeria voi siis kutsua, mutta perinteisiin seikkailupeleihin verrattuna interaktiivisuus on rajoitettua. Kaikenlaisia irtoesineitä voi kyllä tutkia. Niillä harvemmin tarvitsee kuitenkaan tehdä muuta kuin korvata palaneita sulakkeita tai repiä johtoja irti seinästä. Ympäristön tutkimista helpottamassa ovat päähahmon aivoimplantit, joiden avulla voi skannata ympäristöstä joko orgaanista materiaalia tai sähkölaitteita. Sen lisäksi että näitä toimintoja värittävät visuaaliset tehosteet ovat hienoja: ne nopeuttavat toisinaan hyvinkin sotkuisista ympäristöistä kohteiden löytämistä.

Observerin mielenkiintoisin ominaisuus on päähahmon kyky hakkeroida itsensä muiden ihmisten muistoihin aivoimplanttien kautta. Tällä ominaisuudella voi taustoittaa tapahtumia, mutta tilanteiden kulku suodattuu unenomaisen ja surrealistisen näkymän lävitse. Nämä pitkittyneet, psykedeeliset, hahmojen alitajuisiin ahdistuksiin ja pelkoihin sijoittuvat kentät ovatkin pelin parasta antia niiden kaikessa outoudessaan. Jos vaikkapa Max Paynen painajaiskentät ovat makuusi, tulet varmasti tykästymään Observeriin.

Tällä psykedelialla on kuitenkin hintansa, sillä tarina on tavanomaisista lähtökohdistaan huolimatta hyvin hämmentävä. Juonen sekavuus ja laimeus on valitettavaa, sillä pelin maailmasta olisi varmasti voinut ammentaa paljon mielenkiintoisempaakin materiaalia. Dystopista tulevaisuudenkuvaa rakennetaan mielenkiintoisesti henkilöhahmojen, sähköpostiviestien ja ympäristön avulla, mutta pienen studion budjetti näkyy pelin kokoluokassa. Lyhyt kokemus sijoittuu lähinnä yhteen asuntorakennukseen, ja voi siksi paikoitellen tuntua klaustrofobiselta. Siellä täällä on löydettävissä mielenkiintoisia tarinan lankoja, ja näistä olisi voitu rakentaa jotain suurempaakin. Valitettavasti ne eivät johda mihinkään.

ObserverObserverObserverObserver
ObserverObserverObserver