Knack 2

Knack-sarjan kakkososassa muotoaan muuttava punahipiäinen robotti joutuu keskelle melkoista toimintaseikkailua. Ilkeät hiisipahikset ovat herättämässä henkiin ammoin sammuneita tappajarobotteja, joita vastaan Knack joutuu kavereineen taistelemaan.

Kakkos-Knack toimii niin kuin modernin, toimintapainotteisen tasoloikan voisi olettaa pelittävänkin. Automaattinen kamera leijuu jossain kolmannen persoonan ja yläviiston välillä, vihollisten rökittämisestä saa uusiin taitoihin hassattavia kokemuspisteitä ja eeppisimmät toimintaosuudet hoidetaan Uncharted-sarjan henkisesti QTE-reaktiominipeleinä.

Knackin muodonmuutoskykyä hyödynnetään ennen kaikkea parimetrisen Knack-järkäleen ja vaahtosammuttimen kokoisen pikku-Knackin vaihtelemisessa - tasoissa eteneminen vaatii molempien ääripäiden hyödyntämistä varsin itsestään selvissä kohdissa. Isompi Knack hoitaa luonnollisesti "zombirobottien" ja hiisien kurittamisen, ja pienempi kaveri livahtaa läpi pienistäkin koloista sekä loikkii seinien kapeita reunoja pitkin eteenpäin. Knackin mukana roikkuvat ihmissankarit ovat etenemisen kannalta täysin turhia nillittäjiä, jotka keskittyvät lähinnä suunsoittamiseen - ennen kaikkea Lucan hahmo käy hermoille alta aikayksikön.

Pelialueen tietystä kulmasta näyttävä kamera toimii hyvin siihen asti, kunnes jousipyssyllä tai muulla tuliluikulla varustettu vastustaja harhailee näkökentän kuolleeseen kulmaan ja räiskii sieltä Knackia rauhassa. Tässä tosin auttaa Knackin suojakilpi, jonka oikea-aikainen käyttäminen palauttaa ammuksen lähettäjälleen.

Kahden Knackin vaihtelemisen ohella isompi robotti saa ylleen erilaisia asusteita, jotka piristävät muuten niin ennalta-arvattavaa etenemistä - jääpukuinen Knack hönkäisee vihulaiset jääpuikoiksi ja kivihipiäinen Knack ruoskii vastustajiaan kuin God of War -sarjan ketjumiekoilla varustettu Kratos-sankari konsanaan. Edellä mainitut reaktiominipelit puolestaan toimivat hienosti ja tekevät kunkin pelialueen loppukohtauksesta hulvattoman, olipa sitten kyseessä robottien kumauttelu purkupallolla tai mutaan vajonneen sankaripatsaan nostaminen. QTE-kohdissa pelaajalle annetaan armollisen paljon aikaa hamuta ohjaimestaan ruudulla paistavaa painiketta, joten nakkisormisimmatkaan piltit tai aikuiset eivät turhaudu toiminnan vauhdikkuuteen.

Visuaalisesti Knack 2:ta voisi luonnehtia parhaimmillaankin keskinkertaiseksi. Alun kaupunkisodankäynti muovisen oloisine kadunkulmineen ei tee pelaajaan toki parhainta ensivaikutelmaa, mutta vaikka ympäristöt muuttuvakin tarinan edetessä kauniin reheviksi viidakoiksi ja komean jylhiksi vuoristopoluiksi, pelihahmot erottuvat hienoista taustoista kaikkea muuta kuin edukseen. Knack ja kumppanit ovat yksinkertaisia ja seipään nielleitä hahmomalleja, joihin on selvästi haettu mallia Pixarin ihmishahmoilta. Dialogi on varsinkin suomen kielellä uskomattoman jäykkää, eivätkä kotimaiset ääninäyttelijät saa esityksiinsä minkäänlaista tunnetta mukaan. Sivuhahmojen kommentit Knackin tekoihin ovat kiusallisen latteita.

Kenttäsuunnittelu on ideaköyhää rutiinisuorittamista alusta asti. Seikkailu etenee satunnaisia sivupolkuja tarjoavassa putkessa, ja radat tuntuvat energiakristalleista ja muista vipstaakeista huolimatta kummallisen tyhjiltä. Luontoon sijoittuvissa kentissä tällainen putkinäköisyys ei haittaa kauniiden maisemien ja ympäristöjen takia, mutta esimerkiksi munkkiluostariosuuden tyhjät ja tylsät käytävät tuntuvat nopeasti uuvuttavan mitäänsanomattomilta. Laahaavimmillaan kenttäsuunnittelu tuo mieleen samalla tavalla tyhjyyttään aikoinaan kumisseet PS2-tasoloikat.

Knackin toinen tuleminen estää puutteineen reliikkirobottia pääsemästä ykkösrivin Playstation-maskottien joukkoon, mutta kyse on joka tapauksessa rehellisen viihdyttävästä ja monipuolisesta toimintaseikkailusta. Yllättävän runsas ja mittava Knack 2 tarjoaakin yhteistyötiloineen pelaaville perheille runsaasti rentoa tekemistä matalalla kynnyksellä. Tässä on hyvinkin varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi Lego-peleille ruokakunnan yhteisiä pelisessioita varten.