Star Wars: The Force Unleashed II

Peli potkaistaan käyntiin, kun Starkillerin näköinen klooni vapautetaan vankilasta. Koulutus on edistynyt hyvin, mitä nyt outoja muistoja putkahtelee ajoittain pintaan. Herra Vader ei ole tästä kovin hyvillään ja yrittää tappaa Starkillerin, mutta tämäpä onnistuu pakenemaan. Klooni lähtee pakomatkalle, jonka kuluessa ei tapahdu juuri mitään muuta kuin Imperiumin armeijan väkiluvun harventamista.

The Force Unleashed II on toimintapeli, jossa hyvin tutunoloisella tavalla mätkitään turpaan stormtroopereita ja muita Imperiumin pahiksia. Toisaalta peli on ihan kiva toimintapaketti, josta arvatenkin eniten saavat saavat irti juuri Tähtien sota -fanit.

Starkillerin klooni on jo alusta lähtien melkoinen yli-ihminen, joten vastaantulevat vihollisjoukot eivät tuota ongelmia. Suurin osa voimakyvyistä on käytössä jo alusta lähtien, joten sankari ei kehity pelin aikana niin paljon kuin toivoisi. Toisaalta voidaan sanoa, että eivätkös jedit ole aina aika kovia tyyppejä, mutta olisin silti kaivannut peliin enemmän hahmonkehitystä.

Jedipeli ei olisi jedipeli, ellei siinä käsiteltäisi jotenkin Voimaa. Starkillerissä Voima on läsnä hyvin vahvasti, joten herra pystyy tahdonvoimallaan rusentamaan vaikka TIE-hävittäjän. Suurin osa miekkosen Voimasta ilmenee kuitenkin taistellessa, sillä hänellä on takataskussaan pari oikein mukavaa kykyä. Sormenpäistä lähtevillä salamoilla on hyvä tiputtaa vaikka lentäviä vihollisia, ja pystyypä niillä myös hetkeksi tainnuttamaan. Telekinesian avulla viholliset ja kaikki irtonainen esineistö muuttuvat jättimäisiksi ammuksiksi, joilla voi kellistää useamman vastustajan kerralla. Oma suosikkini on kuitenkin mielenhallintaan perustuva kikka, jolla vihollisen saa uskoteltua liittolaisekseen tai vaikkapa hyppäämään kielekkeeltä.

Taisteleminen on luonnollisesti pelin pääosassa, ja tähtäämistä lukuun ottamatta kaikki toimii todella hyvin. Starkiller hyppii ja pomppii akrobaattisesti, valomiekat viuhuvat, laserit suhisevat pään vierestä ja kaaoksen keskellä mellastaminen on hauskaa. Ainoat heilumista haittaavat tekijät ovat ongelmalliset kuvakulmat ja tähtäämisen vaikeus. Kuvakulmalla on paha tapa heilua vähän miten sattuu, eikä vihollisia välillä edes näe. Toisaalta harmaita hiuksia aiheuttaa myös lukittuva tähtäysjärjestelmä. Se ei erottele toisistaan vihollisia tai esineitä, joten keskellä tulitaistelua saattaa yhtäkkiä huomata sihtailevansa nojatuolia. Onneksi Starkiller kestää asianmukaisesti osumia, joten tällaiset virheet eivät onnistu pilaamaan kokemusta.

Jos jotakin olisin kaivannut lisää taisteluihin, niin enemmän erilaisia vihollisia. Vastustajia on vain kolmea perustyyppiä. Kahinoihin on yritetty tuoda vaihtelua sillä, että tiettyjen vihollisten kukistaminen vaatii oikeanlaisen taktiikan noudattamista. Jotkin vastustajat kukistuvat vain Voiman avulla, kun taas toisiin täytyy käyttää vain valomiekkaa ja osan kukistamiseen käy kumpi vain. Näitä kolmea vihollistyyppiä sekoitellaan sitten vapaasti keskenään, jotta saadaan erilaisia mittelöitä aikaiseksi. Samojen joukkojen lahtaaminen käy loppua kohti kuitenkin turhan tutuksi. Toki mukaan mahtuu myös muutamia pomovihollisia, joiden kukistamisessa käytetään hyväksi quick time event -tyyppisiä näpytyksiä. Pomot ovatkin pelin vihollisista näyttävintä antia, ja niitä olisi saanut olla pelissä enemmän.

Ulkoasultaan The Force Unleashed II on pääosin hieno. Välivideot kelpaisivat sellaisinaan vaikka johonkin Star Wars -elokuvaan, ja pelin aikana nähdään vaikuttavia valo- ja vesiefektejä. Tunnelma on katossa varsinkin pelin alussa, kun Starkiller pakenee Imperiumin tukikohdasta samalla, kun sade ryöppyää rakennuksiin. Välillä animaatiot ovat hieman nykiviä, mutta ne ovat vain pieniä kauneusvirheitä muuten hyvännäköisessä pelissä. Äänipuolella parhaaksi elementiksi nousee ehdottomasti musiikki, sillä se yhdistelee onnistuneesti John Williamsin klassisia sävelmiä ja uusia melodioita.

Star Wars: The Force Unleashed II on viihdyttävä toimintapeli, jonka pelaa läpi mielellään. Ainoat moitteet tulevat ongelmallisista kuvakulmista, hieman kömpelöstä tähtäysjärjestelmästä ja erilaisten vastustajien vähyydestä. Uudelleenpeluuarvoakaan pelistä ei paljon löydy, sillä se on suunnittelultaan hyvin suoraviivainen. Kaikki tulee nähtyä jo ensimmäisellä pelikerralla, eikä läpipelaamiseen mene kuin viitisen tuntia. Mutta jos Star Wars -maailma kiinnostaa, peliin kannattaa tutustua.