Videopelejä julkaistaan enemmän kuin koskaan, ja ne tarjoavat enemmän sisältöä kuin koskaan. Näistä syistä johtuen oletin, että lukumäärällisesti pelaamani pelit ovat vähentyneet, ja vastaavasti käytän enemmän aikaani yksittäisen pelin parissa. Ryhdyin heti vuoden 2019 alussa pitämään kirjaa siitä, mitä kaikkea olenkaan pelannut. Kirjasin muistiin ainoastaan ne pelit, joihin voin sanoa aidosti perehtyneeni. En siis ottanut mukaan lyhyitä yhden illan testailuja. Ymmärrän toki sen, etten edusta keskivertopelaajaa monessakaan mielessä.
Olen jonkin aikaa miettinyt, millä tavalla niin sanotusti hoidan asiani, kun seuraava konsolipolvi ennen pitkää alkaa. Olen tullut siihen tulokseen, että ainakin yhdellä alustalla kokeilen siirtyä kokonaan digitaaliseen pelaamiseen. PC-pelaajat ovat tätä tietysti harrastaneet jo vuosikausia.
Playstation 4 ja Xbox One edustavat ohjainrintamalla uutta huippua. Kummankin konsolin mukana tulee ohjain, joka on oman merkkinsä ohjainmalleista paras.
Yksi uuden sukupolven painotuksista liittyy siihen, miten konsoleiden halutaan reagoivan käyttäjään. Pari vuosikymmentä sitten kasvojentunnistus ja tietokoneen ohjaaminen puheella tuntuivat tieteistarinalta, mutta tänä päivänä tekniikka on niin kehittynyttä ja edullista, että ominaisuudet voidaan tuoda kuluttajien ulottuville.