Suomi
Blog
Paras Assassin's Creed -hahmo

Paras Assassin's Creed -hahmo

Kirjoittaja Two_Face 11. toukokuuta 2015 kello 21:48
Liittyy aiheisiin: Assassin's Creed The Challenge, ACII, AC2, Ubisoft

Sanottakoon heti tähän alkuun, että SPOILER ALERT, käänny pois jos et halua rasauttaa rusinoitasi. :)

Minun suosikkihahmoni on ehdottomasti Ezio Auditore.
Ezion tarina alkaa aivan alusta, nimittäin syntymästä. Alussa oleva 'The Baby Simulator' sopivasti kuvaa mitä loppu tulee olemaan, nimittäin unohtumaton.

Pelin varsinaisessa alussa sälli on kasvanut nuoreksi varakkaan perheen pojaksi, joka tappelee kadulla kivien ja nyrkkien kanssa ja elämä on loistavaa. Sitten Eziolta vedetään matto jalkojen alta, kun isä ja veljet löytyvät hirttopuusta. Kuultuaan isänsä olleen mysteerinen Assassiini, hän menee setänsä luo oppimaan heidän tavat, jotta voisi kostaa perheen hajottaneen tragedian. Lopulta hän "valmistuu" assassiiniksi ja kostaa melko spektaakkelimaisesti sitä ansaitseville.

Kostoretken lopussa Ezio on muuttunut, hän ei ole se sama verenhimoinen ja hemmoteltu teinipoika enää, vaan viisas salamurhaaja. Trilogian ensimmäisen osan päätöksessä hän olisi voinut tappaa Rodrigo Borgian, kaiken pahan alun ja lopun, mutta hän ymmärsi ettei se voisi tuoda takaisin hänen isäänsä ja veljiään. Melko kunnioitettavaa, kun Ezio vielä pelin alussa oli kuin punaista näkevä sonni, josta harmittavana esimerkkinä mainittakoon Vieri de Pazzin ruumiin epäkunnioitus.


Eziota voisi kuvailla charmikkaaksi herrasmieheksi. Myöhemmällä iällä hänestä tuli hiljaisempi, huomattavasti varautuneempi kuin railakas nuori-Ezio. AC Embersissä hän vaikutti hieman vainoharhaiselle, enkä ihmettele miksi. Mutta mikä tärkeintä, hän naulitsi minut tähän sarjaan kiinni. Tässä on myöhemmin tullut harha-askelia jos jonkinlaisia, mutta kiinnostus sarjaan ei ole koskaan kuollut. Aina silloin tällöin pelaan tarinan läpi, ihan vain kokeakseni Ezion upean kasvun ja muuttumisen parempaan ja kypsempään suuntaan.
Kiitokset siitä.

HQ
Paras Assassin's Creed -peli

Paras Assassin's Creed -peli

Kirjoittaja Two_Face 26. helmikuuta 2015 kello 13:35
Liittyy aiheisiin: Assassin's Creed The Challenge, ACII, AC2

Assassin's Creed II

Assassin's Creed 2 jatkaa siitä mihin ykkönen jäi. Nykyajan päähenkilö Desmond on edelleen Abstergolla vankina, kunnes salamurhaaja Lucy pelastaa ja vie hänet muiden assassiinien luo. Taistelu temppeliritareita vaatii taistelutaitoja ja ainoa tapa saada sellaisia on esi-isän muistojen imeminen. Desmondin tie käy Animukseen, mutta tällä kertaa assassiini on vaihtunut Altairista italialaiseen renesanssiajan Ezio Auditoreen. Nuoren hurmurin elämä on tähän asti ollut huoletonta ja vapaata, kunnes kaikki kääntyy ylösalaisin. Ezion isä ja veljet hirtetään ja syyllinen löytyy lähipiiristä. Alkaa verinen kostoreissu, mutta ennen kaikkea tarina kasvamisesta raivokkaasta pojasta viisaaksi aikuiseksi.

Ezion tarina on mielenkiintoinen ja kaunis. Mieheen on helppo tykästyä ja sivuhahmot, kuten Leonardo Da Vinci, ovat erinomaisia. Meininki on rempseää, vaikka onkin synkkä aihe kyseessä. Desmondin osuus pelistä on harmillisen lyhyt, vain vajaa tunnin. Mehevimpiin kysymyksiin on turha odottaa vastauksia ja kaiken kukkuraksi uusia tulee rutkasti.

AC2 on korjannut aiemmasta osasta tuttuja rasittavia vikoja. Kiipeily on helpompaa ja Ezio pystyy murhaamaan kahdella hidden bladella yhden sijaan sekä myös piilopaikoista, kuten ikonisesta heinäkasasta. Silti taistelu on melko tylsää ja monotonista, counter-attackin toistoa uudelleen ja uudelleen. Vihollispartiot ovat pienempiä ja taistelut hyvin harvoin leviävät kymmentä vihollista suuremmiksi, joten pakeneminen on huomattavasti helpompaa.
Sivupuuhaa piisaa kymmeniksi tunneiksi aina höyhenten keräämisestä lähtien. Viidestä kaupungista koostuva maailma on nätti ja huomattavan laaja.

Kokonaisuutena AC2 on teknisesti melko hyvä suoritus, mutta juonellisesti loistava. Mikä sitten siinä on niin ihmeellistä, että se on yksi historian parhaimmista peleistä?

Ensimmäisenä tulee mieleen pienet hienot hetket, kuten lentäminen Da Vincin liitovarjolla pitkin maita ja mantuja, Ezion ja Fredericon "May it never change" -kohtaus katolla, Ezion esittely pelin alussa ja tietenkin eeppinen finaali. Ne kaikki yhdistettynä Jesper Kydin nerokkaaseen soundtrackiin luovat unohtumattomia muistoja, jotka pakottavat niiden kokemiseen uudelleen vielä tänäkin päivänä.
Toisena haluan nostaa tarinankerronnan. Kosto on tarinallisesti hyvin vaikea alue, sillä monet ovat kaatuneet, oli kyseessä peli tai elokuva, liialliseen kostonhimoon ja juonen tylsyyteen, eikä hahmo kasva ihmisenä ollenkaan. AC2 vältti hatunnoston arvoisesti nämä sudenkuopat. Tunnelma on loistava ja pitää pelaajasta tiukasti kiinni.

Yksikään sarjan peli ei ole yltänyt juonellisesti tämän osan tasolle. AC1 oli vielä epämääräistä haparointia, loppuosa Ezio-trilogiasta keskittyi vastausten antamiseen, AC3 unohti hahmon kehittymisen, AC4 toimi todella hyvin ja pääsi hyvin lähelle ja AC Unity taas otti monen monta askelta takapakkia edellisestä kohti Connorin raivoiluja.


TL;DR, Ubisoftin pitää saada sarja takaisin raiteilleen ottamalla AC2:sta ja Black Flagista oppia, koska muuten sillä ei ole tulevaisuutta.
10/10

Olitko samaa mieltä, jäikö jotain sanomatta, onko risuja tai ruusuja annettavana? Kommenttia vain kehiin! :)

HQ
Paras Assassin's Creed -traileri

Paras Assassin's Creed -traileri

Kirjoittaja Two_Face 17. tammikuuta 2015 kello 19:17
Liittyy aiheisiin: Assassin's Creed The Challenge, AC Black Flag, Ubisoft

Assassin's Creed The Challengen toisen viikon aiheena oli paras AC -sarjan traileri. Tässä minun:


Assassin's Creed -sarja on tuttu näyttävistä trailereista, joihin on upotettu useita satoja työtunteja. Grafiikka on lähes realistista ja musiikki on tarkkaan harkittua. Parhaiten on näiden elementtien yhdistämisessä mielestäni onnistunut Assassin's Creed 4:n ensimmäinen traileri. Siinä pahamaineinen Mustaparta kertoo piraattitovereilleen kapakassa mysteerisestä Edward Kenwaystä, joka paljastuu varsinaiseksi hurjapääksi. Mies hyökkää etulinjassa laivojen ja vihollisten kimppuun, mäiskii baarikärpäsiä ja hurmaa naisia. Siinä sivussa vielä hoitelee hämyisiä assassiinin hommia. Yksityisasioista ei kannata kysyä, koska siinä voi käydä todella huonosti. Kenway etäisesti vaikuttaa aiempien osien charmikkaalta Ezio Auditorelta, mikä on todella suuri kehu.
Olin heti myyty.

Traileri oli kaikin puolin erinomainen. Sen kertomistyyli oli aiempia erilaisempi, se lievästä synkkyydestä huolimatta pyrki olemaan kevyt ja kaiken kukkuraksi se näytti aivan upealta. Katsoin sen arviolta kymmenisen kertaa uudelleen, koska en vain saanut siitä tarpeeksi. Kaikki ne slow motion -koreografiat olivat niin mainioita, ja ympäristö vaihteli runsaasti väläytellen mitä kaikkea tuleva tuo. Intensiivisyys piti minut tiukasti ruudun ääressä.

AC3 jätti useita kysynyksiä vailla vastausta, joten olin erittäin innostunut jatko-osasta, varsinkin kun teema oli näin kiinnostava. Onneksi näin jälkikäteen voin sanoa, että en pettynyt ollenkaan. Tuloksena tuli minun listalla yksi kaikkien aikojen parhaimmista peleistä.

Arviossa: Dexter

Kirjoittaja Two_Face 15. helmikuuta 2012 kello 17:58

Tällä kertaa arvioin Showtimen kauhutoimintadraamasupermahtavan tv-sarjan Dexterin. Sarja on valitettavasti sellainen, että kun kerran sen katsot, et irti voi päästää. Kuudes kausi nyt loppui Amerikassa, pari olisi tulossa. Niitä siis odottelemaan..

Dexter Morgan on miamilainen veriroisketutkija, jolla on ilkeä salaisuus, mitä kukaan ei voisi uskoa -hän nimittäin murhaa vapaalle jalalle jääneitä kriminaaleja. Miksi hän murhaa? Jotain erittäin veristä ja traumaattista tapahtui kun Dexter oli vielä pieni ja viaton lapsi. Adoptioisä Harry, myös poliisi, huomasi pojan verenhimon ja opetti poikaa käyttämään sitä turvallisesti.

Tyttöystävä Rita ja hänen lapsensa, sekä hänen ex-mies ovat olennainen osa sarjaa, ex-mies ei pidemmän päälle enää.. Dexterin sisko(niinsanottu -puoli) Debra, sitten Dexterin rikostutkijaporukka Angel Batista, Maria LaGuerta, Vince Masuka ja James Doakes ovat sivuhenkilöinä, joilla on omat pienet ongelmansa myös.

Dexter tappaa täsmällisesti, nopeasti, siististi. Ja verisesti. Ensin hän tietysti valitsee uhrin. Sitten jahtaa tämän kiinni ja sitten vie tämän muovilla suojattuun paikkaan, sitoo tämän kiinni kelmulla ja onkin aika herätä, uhriseni.

Loppukaneetti:
Idea tuntuu helpohkolta, mutta upea kuvaus, upea Michael C. Hall, upea Miami, upea juoni, upea sarja tekevät tästä sarjasta kiitettävän, ei vaan ylistettävän.

Hyvää:
Juoni, henkilöt, meksikolaistyylinen teemamusiikki, kaikki.

Huonoa:
Se yksi tyhmä japsikapsi siellä Dexterin kanssa samassa ryhmässä. No ei muutakaan keksinyt!

12/10 | 6/5 | 120/100 | A+++

Dexter 4 Kinolla (5. tuot.) arkisin kello 20:00

Barbimaailmamme

Kirjoittaja Two_Face 8. tammikuuta 2012 kello 16:29

Mikä helkkari siinä on että Adelen pitäisi laihduttaa? Musiikkia kuunnellaan, ei nähdä.
Mikä siinä on että yhä nuoremmat ja nuoremmat pikkutytöt haluavat olla nykyistänsä laihempia? Pitäisikö syyttää Barbi-, Bratz-, MoxieGirls- ja mitä nukkeja niitä onkaan. Oletko kertaakaan nähnyt lihavaa tai edes tasapaksuista nukkea näistä yllämainituista merkeistä? Huomaa: Original-nukkea, ei mitään japsipiraattipaskaa.
a) Olet, siis valehtelet tai ihmetät minua suuresti.
tai b) Et ole, eli et valehtele tai ihmetä minua suuresti.
Valitsen jälkimmäisen.

Palataan Adeleen. Yli 10 miljoonaa myytyä levyä. Paljon? Onhan se, kun nykyään melkein kukaan ei OSTA levyjä, vaan lataa netistä ja huonolla tuurilla voi saada vain troijalaisia viruksia ja muita matosia. Eli on aika hyvin. 10 miljoonaa levyä myyty pelkällä lauluäänellä, ei pornomaisilla musavideoilla. Ehei. Ja jos aikookaan vähentää kiloja reilusti tai vähentää vaatetta, en ole enää hänen faninsa.
Koska fanitan häntä vain siksi että on sitä jotain, että osaa olla oma itsensä, kuten Melanie Amaro, X Factor USA:n tämänvuotinen voittaja alkoi laulun jälkeen puhumaan normaalilla äänellänsä, ei sillä feikillä, vaan alkuperäisellä korostuksellansa.

Mites pelirintamalla? Mietitääs, yleensä pelin päähenkilö on laiha, noin kokoa 36. Too Slim-leima sinne. Mutta mieti Lara Croft 20 kiloa lihavampana. Ei varmasti pyörisi enää nörttipoikien päiväunissa. Niko Bellic serkkunsa Romanin mitoissa? :D
Siinä jäisi poliisia pakoon juoksemiset vähälle..

Takaisin musiikkiin.
Lady Gaga L-koossa? Tai Rihanna? Katy Perry?
Justin Bie...
Ei helvetti tuota nimeä en jatka vaikka maksettais.

Siis tän vihaisen blogin pointti on se, että miksi artistien, peli- ja TV-sarjahahmojen, normaalien ihmisten, on oltava niin XS-kokoa.
Onko se seksikästä? Emäntäni ei varmana mahtuisi XS-kokoon, saatika S-kokoon. Eli ei.
Onko se myyvää? Kyllä on. Ja lujaa.

Niin ja näin lopuksi haluaisin painottaa, että tämä ei siis tarkoita sitä että kaikkien pitäisi olla joko XL- tai XS-kokoinen, vaan sellainen miten haluaa olla. Ilman painostusta. Ilman laiheliininukkeja jotka muokkaavat nuoren lapsen ihanneminäänsä. Ilman niitä rihannoja ja muita jotka käyttävät ''vaatteet pois ja raha kilisee'' -tekniikkaa. Jotta voisi olla vain se oma itsensä.
Myönnän, käyn salilla. Mutta ei siksi että olisin niin lihaksikas täyteen pumpattu muskelimasa. Ehei. Vaan siksi että olisin hyvässä kunnossa.

Kommentoihan nyt hyvä ihminen. :)