Vaiana

Siitä lähtien kun Disney osti Pixarin, on tämä entisaikojen ylivoimainen animaatioiden mestaritalo pistetty työstämään pitkälti kohtalaisiin arvosanoihin yltäviä jatko-osia klassikoilleen. Disney on taas päinvastaisesti palauttanut uskoaan taianomaisiin animaatioihinsa siirtyen tyhjänpäiväisistä seikkailuista takaisin niihin tunnevetoisiin elämyksiin, joista heidät muistetaan parhaiten. Hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi Frozen (2013), joka on yksi Disneyn kaikkien aikojen suosituimmista animaatioista. Nyt Disney tuntuu jatkavan voittokulkuaan viedessään katsojat muinaisen Polynesian mytologiaan.

Auli'i Cravalhon tähdittämä päähahmo Moana (tekijänoikeuskiistan takia Euroopassa Vaiana), on heimon päällikön tytär, ja tämähän tarkoittaa velvollisuuksia yli omien tarpeiden ja mielenkiinnon kohteiden. Vaikka isä kuinka yrittää pitää Moanan jalat maassa ja kansansa parissa, meri ja sen tarjoamat seikkailut vetävät nuorta prinsessaa puoleensa. Saariheimon joutuessa ongelmiin avautuu Moanalle mahdollisuus huimaan seikkailuun kansansa pelastuksen nimissä, joka vie nuoren tytön uusiin ja odottamattomiin maailmoihin.

Disney on hionut elokuvansa kerronnan huippuunsa. Tylsiä hetkiä ei pääse tulemaan eikä lauluosuuksiakaan tunnu olevan liikaa. Suvantovaiheet Moana hallitsee sujuvasti kevyellä asiasisällöllään ja pirteällä huumorillaan. Kokonaisuus on vauhdikas yhdistelmä reipasta seikkailua ja ajatuksia herättävää pohdintaa elämän tärkeistä kysymyksistä. Pelottavalta vaikuttavat hahmot ja jännittävät tilanteet osataan selittää tarkoitusperäisesti, ja ratkaisut ovat aina lopputulokseltaan positiivisia ja ymmärrettäviä pienempienkin katsojien parissa. Kuitenkin elokuvalle annettu K-7 ikäraja on hyvä huomioida, sillä osa kohtauksista on intensiivisiä ja jännittäviä.

Hahmoissa ja niiden tulkinnoissa on erittäin maanläheistä lämpöä. Moana on todellinen poikatyttö, joka ei helposti pelästy. Auli'i Cravalho puhaltaa energiaa hahmoonsa kirkkaalla ja eloisalla äänellään, joka kulminoituu upeasti esitettyihin tunteikkaisiin lauluosuuksiin. Dwayne Johnsonin esittämä Maui-soturi on kuin suunniteltu Johnsonin vetämäksi. Itseään täynnä oleva antisankari on toki ylimielinen ja röyhkeäkin, mutta miehen sydän sykkii kunnon seikkailulle oikeiden asioiden puolesta. Hienoista näyttelijäsuorituksista huolimatta huomion kuitenkin varastaa aivoton Heihei-kana (Alan Tudyk), jonka päätöntä menoa ja kommelluksia ei voi nauramatta tuijottaa.

Pitkälti kaikki 3D-animaatioelokuvat läpi kolunneena oli erittäin positiivista huomata, että 3D:n tekninen taso voi edelleen kehittyä ja yllättää. Moana on suoraan sanottuna huikean kaunista katseltavaa. Vaikkei elokuva pyrikään fotorealistiseen lopputulokseen, on se täynnä eloa ja toinen toistaan upeampia tapahtumapaikkoja. Yksityiskohtien määrä on käsittämätön niin esineissä kuin hahmoissakin. Hahmojen animointi on todella elävänoloista, ja juuri oikea tasapaino maltillisen ihmismäisen ja korostetun animoidun liikkeen välillä toimii hienosti.

Lauluja riittää taas kattamaan elokuvan tärkeimmät tapahtumat ja oleellisimmat käänteet. Elokuvan ympäristö on hienosti otettu huomioon laulujen sisällössä, jolloin rallatukset ovat uskottava osa elokuvan luomaa maailmaa. Laulujen taso on erityisen korkea, sillä niiden kuuntelu tuo tunteita pintaan, ja jälkikäteen niiden hoilailulta ei voi välttyä päiväkausiksi.

Mielenkiintoiset ja monipuoliset hahmot, upea graafinen toteutus ja tunteikkaat laulut nostavat Moanan Disney-piirrettyjen kärkikastiin. Näin vahvalla kokonaisuuden hallinnalla Disney pitää huolen, että jo aikanaan oikeutetusti ansaittu titteli animaatioiden aatelistossa pysyy puljussa ongelmitta.