Guardians of the Galaxy Vol. 2

Muutaman vuoden takainen Guardians of the Galaxy (2014) oli erittäin positiivinen yllätys. Trailerin pohjalta tyhjänpäiväiseltä ryminältä vaikuttava elokuva osoittautuikin omaperäiseksi ja viihdyttäväksi seikkailuksi, jossa nokkela huumori ja hahmojen kemiat loivat ikimuistoisen kokonaisuuden. Elokuvan suosio luonnollisesti poiki jatko-osan, joka jälleen trailerinsa puolesta vaikutti tyhjää täynnä olevalta tehostehötöltä. Valitettavasti tällä kertaa traileri piti paikkansa.

Pelastettuaan Galaxyn Peter "Star-Lord" Quillin (Chris Pratt) luotsaama sankarijoukko tekee keikkaa erilaisten vaarojen parissa. Rapatessa roiskuu, joten poppoo joutuu useamman erillisen tahon jahtaamaksi ja kaiken kukkuraksi soppaan lisätään vielä Quillin kauan odotettu yhteys menneisyyteensä. Lopulta maailmankaikkeuden kohtalo on vaakalaudalla ja Galaxin Vartijat sen keskiössä sähläämässä.

Kerronnallisesti elokuva rymistelee eteenpäin vauhdilla. Tarinallisia tyhjiöitä täytetään toinen toistaan isommilla tehostekohtauksilla, ja letkeä kasarimusiikki luo tunnelmaa lähes joka tilanteeseen. Kokonaisuutta varjostaa kuitenkin väkinäinen liikayrittäminen heti alusta lähtien. Omaperäisen, nokkelan ja energisen ensimmäisen elokuvan jatko-osa sortuu kliseisiin tuon tuosta, selittää auki tyhmimmätkin vitsinsä ja turvautuu typerään slapstickiin sekä naaman vääntelyyn. Tilannetta ei paranna hahmojen toistuva, todella teennäinen tekonauru, mikä oli jo vitsinaiheena ensimmäisessä elokuvassa.

Myös itse tarina on painottunut alavireisyyteen. Ensimmäisen elokuvan kantavana voimana oleva tiimi hajotetaan, ja sen jäsenet asetetaan toisiaan vastaan täysin turhaan. Tämän lisäksi jo ensimmäisessä elokuvassa taustalla toimiva punainen lanka Quillin kehityksessä paljastuu negatiiviseksi kokemukseksi. Heikon huumorin vastapainoksi elokuvassa on epämiellyttäviä kohtauksia, jotka ylittävät hyvän maun rajat. Sisällön tasapainottomuudesta hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi rosvojoukon väkivaltainen kiusaaminen pienempää kohtaan ja sen jälkeen nukkuminen peukaloa imien.

Vaikka heikko ja mielikuvitukseton dialogi sekä tarinallinen kornius eivät olekaan näyttelijöiden vika, ensimmäisessä elokuvassa niin energiset esiintyjät tuntuvat nyt varsin mielenkiinnottomilta roolejaan kohtaan. Hahmojen välinen kemia on pakotetun oloista, ja väärällä tavalla koomiselta tuntuva ylinäyttely saa irvistämään. Edes legendaarinen Kurt Russell ei onnistu luomaan tarvittavaa energiaa hahmojen välille. Elokuva osaa myös lyödä lyötyä laittamalla henkilöhahmoille erityisen huonon maskeerauksen. Ensimmäisen elokuvan näyttävät maskit ja meikkauksen huolellisuus tekivät vaikutuksen näyttävyydellään, mutta kakkososassa varsinkin Gamoran (Zoe Saldana) ja Nebulan (Karen Gillan) vahvat maskeeraukset näyttävät viimeistelemättömiltä ja suttuisilta. Tämä tosin sopii hyvin hahmojen energiattomaan esiintymiseen.

Tehosteisiin on sentään lapioitu rahaa setelitukkutolkulla. Kaikissa neonväreissä paistattelevat efektikohtaukset kasvavat elokuvan myötä toinen toistaan suuremmiksi ja näyttävämmiksi. Itseasiassa efektien määrä ja monipuolisuus menevät jo niin suureksi, että ilotulitus kärsii elokuvan aikana inflaation. Silmäkarkin täyttämän elokuvan tehostekohtauksista ei osaa enää oikein nauttia, kun ähky on tullut täyteen jo ensimmäisen 15 minuutin aikana. Varsinkin väkisin venytetty lopputappelu on vain pelkkää näyttävää räiskettä ja pauketta ilman mitään merkityksellistä sanomaa.

On todella vaikea käsittää, miten samat tekijät näyttelijöitä, kirjoittajaa ja ohjaajaa myöten voivat oikeasti saada hyvän ja omaperäisen elokuvan jatko-osasta näin heikon. Liekö tuottajat pakottaneet kiristämään aikataulua, jolloin käsikirjoitusvaiheesta nipistetään tai ensimmäisen elokuvan suosion alla tekijöistä on vain tullut ylivarmoja ja laiskoja. Ohjaaja ja käsikirjoittaja James Gunn on nyt kuumaa tavaraa Hollywoodissa ja hänen kädenjälkensä kyllä näkyy tässäkin teoksessa tyylikkäinä efektikohtauksina, menevänä musiikkina ja sujuvana rullauksena. Nämä tekniset puolet ovatkin hallittavissa ilman sielua ja sydäntä, jotka tuntuvat puuttuvan elokuvasta muuten oikeastaan kokonaan. Täytyy myöntää, että itse pisteytin elokuvan huomattavasti korkeammalle teatterista poistumiseni jälkeen. Mahdollisesti isolta ruudulta nähtynä silmäkarkin paljous sokaisi elokuvan oikeilta ongelmilta. Kuitenkin kotisohvan kriittiset olot paljastavat viimeistään leffan todellisen luonteen ja Guardians of the Galaxy 2:n kohdalla se ei ole kaunis. Elokuva on järkyttävä pettymys, vaikka odotukset eivät olisi korkealla etukäteen olleetkaan.