Need for Speed: Most Wanted

EA ei säästellyt panoksia järjestäessään Need for Speed: Most Wantedin ennakkotapahtumaa. Pelijournalistit ympäri maailman lennätettiin Saksan Leipzigiin tutustumaan Porschen valtavaan tehdasalueeseen, jossa oli pelaamisen ohella tiedossa tilaisuus hypätä Porsche-autojen rattiin vieraskeskuksen vieressä sijaitsevalla testiradalla. Rataa päästiin kiertämään sellaisilla bensahirmuilla kuin Porsche 911:llä, 911 Carrera S:llä sekä Boxsterilla, mutta lisäksi ohjelmassa oli esteitä täynnä oleva testirata off road -ympäristössä. Tällöin alle saatiin nelivetoinen Cayenne S, jota valmistetaan neliovisen Porsche Panameran lisäksi juuri Leipizigin tehtaassa.

Rata-ajo oli sykähdyttävä kokemus, mutta vielä hurjemman kyydin saimme kokea ammattiajajan kyydissä. Kyyti oli kuumottavaa G-voimien rutistusta, ja tunne oli kuin vuoristorata-ajelussa ikään. Nelivedolla kokemus oli tietysti varsin toisenlainen. Cayenne ei esteistä hätkähtänyt olivat ne sitten jyrkkiä ja kivikkoisia 80 asteen mäkiä tai miltei metrin syviä jokia. Enpä ole koskaan ajanut yhtä helposti toimivaa nelipyöräistä. Se oli kirjaimellisesti lastenleikkiä.

Lopuksi meidät ohjattiin selostetulle kierrokselle itse tehtaaseen, jossa autot ja niiden osat liikkuivat sutjakkaasti linjastolla punahaalaristen tiimien kootessa niitä vaihe vaiheelta valmiimmaksi. Vaikka en ole kovin kiinnostunut autojen sisuksista tai niiden kokoamisesta, ei ihmisen ja teknologian saumaton yhteistyö linjastolla voinut olla tekemättä vaikutusta. Eikä tietysti voi väittää tehokkuutta vastaan; tehtaalla valmistuu päivittäin yli 500 autoa.

Porsche-kokemus oli tietysti vain sokerikuorrutusta pääohjelmanumeroa eli uuden Need for Speed: Most Wantedin pelaamista varten. Testiin meidät toivotti tervetulleiksi Criterion Gamesin dynaaminen duo: vastaava tuottaja Matt Webster sekä pääsuunnittelija Craig Sullivan, jotka esittelivät jälleen innokkaasti pelin osa-aluieta. Eniten miehet hehkuttivat pelin avointa pelimaailmaa. Heidän mukaansa pelin tapahtumapaikka Fairhaven City on toki saanut vaikutteita vuoden 2005 samannimisestä pelistä sekä Burnout Paradisen maailmasta, mutta tiimillä oli alusta lähtien halu luoda tuore näkökulma kaahailuun.

"Tavoitteenamme oli rikkoa tavanomainen lineaarinen eteneminen. Jokainen pelikerta on erilainen, sillä jokainen risteys johtaa eri autoille ja haasteille", selitti Sullivan edelleen.

Kolmituntisen yksinpelitestin jälkeen lupaus näytti pitävän mukavasti paikkansa ja vapauden tunne oli erinomaisesti läsnä. Peli ohjasi alussa vain ensimmäiselle autolle (Porsche 911 tietysti), mutta sen jälkeen pääsin jo kurvaamaan kaupungin katuja oman mieleni mukaan. Valinnanvaraa oli, sillä ajokkeja löytyi joka kulmasta ja jokainen avasi valikoimaan uusia kisoja ja haasteita. Jokaisella autolla on kuitenkin omat modit, joten uudelle autolle piti perustavanlaatuinen nitro boost -modikin ensin avata voittamalla kisa.

Vapauden ja valinnan vaikeutta Most Wanted helpottaa uudella ominaisuudella nimeltä Easy Drive, joka jatkuvasti ehdotti kisoja ja ilmoitti, kun muut olivat onnistuneet rikkomaan jonkun ennätykseni. Easy Drive toimii tavallaan myös päävalikkona, sillä sen kautta pystyy ristiohjainta käyttämällä vaihtamaan kisoja, modeja tai autoa sekä hypätä suoraan moninpeliin. Sen käyttö ei kuitenkaan pysäytä peliä, vaan valinnat tehdään lennossa. Tottuminen vaati melkoisen tovin ja monet kolarit, mutta ajan kanssa se osoittautui nopeaksi tavaksi tehdä valintoja. Kinectin omistajat voivat käyttää myös ääniohjausta. Tosin täytyy myöntää, että omalla rallienglannillani sen käyttö oli melkoisen vaivalloista.

Merkittävin asia ennakkotestissä oli kuitenkin Need for Speed: Most Wantedin näkökulma yksinpelin ja moninpelin suhteeseen. Pelatessa selvisi nopeasti, ettei se tarjoa kovinkaan syvällistä tarinaa, vaan kaikessa on lähinnä kyse kilpailusta kavereita vastaan Autologin kautta. Siinä missä aikaisemmin Autologissa tuijotettiin lähinnä aikoja, niin nyt lähes jokaisesta pelisuorituksesta löytyy sijoitustaulukko, joka suorastaan pakottaa kokeilemaan vielä yhden kerran oli se sitten yksi Fairhaven Cityn sadoista nopeuskameroista, mainostauluja murskaavista hyppyreistä, kilpailuista tai turva-aidoista. Kaikesta pidetään kirjaa ja kilpaillaan. Vertailu esitetään lisäksi suoraan pelin sisällä.

"Mikään ei ole hauskempaa kuin ajaa kaverin mainostaululla virnistelevän naamavärkin läpi ja lyödä tämän hyppyennätys", laukoi Webster osuvasti.

Kamppailu todella oli huumaavaa, eikä ohjainta oikein malttanut laskea edes muistiinpanojen tekemistä varten. Gamereactorin kunnia myös säilyi, sillä pölyn laskeutuessa allekirjoittanut oli uuden, kaikki pelin suoritukset kiteyttävän Speed Points -järjestelmän ykkössijalla. Nämä nopeuspisteen sitovat yksinpelin etenemisen myös varsinaiseen kilpailulliseen moninpeliin. Näin ollen moninpeliäkin pelatessa voi edetä yksinpelissä avaamalla pelin nimen mukaisia Most Wanted -vastuksia. Cloud Compete puolestaan yhdistää Speed Pointsit myös alustojen läpi. Pelaaja voi siten haalia yksinpeliä edistäviä pisteitä työmatkalla älypuhelimella tai PS Vitalla ja sitten palatessaan kotikonsolilleen huomata, että pisteraja seuraavaa Most Wanted -kuskia vastaan on rikkoutunut, ja siirtyä suoraan haasteeseen.

Avoimen maailman merkitys ei vähene moninpeliin siirtyessä. Lobbyjä pelissä ei oikeastaan ole lainkaan, sillä moninpeliin siirtyessään pelaaja on välittömästi auton ratissa. Pelaaminen olikin todella suoraviivaista. Isäntänä valitsin kahdeksan hengen joukollemme valmiin Criterionin Speed Listin ja seuraavaksi pitikin suunnistaa kisan kokoamispaikalle. Tällä tavoin koko kaupunki toimii lobbynä, mutta siirtyessä voi yhä suorittaa mitä tahansa Autologin haasteita mitä yksinäänkin. Julkisissa peleissä siirtymiseen on tiukemmat aikarajat kuin yksityisissä, mutta peli siirtää molemmissa tapauksissa tietyn ajan jälkeen pelaajan lähtöpaikalle ja oikeaan autoon jos se ei syystä tai toisesta muuten onnistu.

Nettitaistot käydään Speed List -nimisten miniturnausten avulla, jotka koostuvat kukin viidestä erilaisesta kilpa-ajosta, haasteesta tai testistä. Speed Test on 90 sekunnin rykäisy, jonka aikana pelaajat kilpailevat kuka onnistuu suorittamaan pisimmän sivuluisun, huippunopeuden mittauspisteellä tai pisimmän hypyn. Challenget ovat puolestaan erikoisempia stunttihaasteita, joissa pelaajilta vaaditaan myös yhteistyötä - yhteistyötä, joka ei tosissaan ollut helppoa ja näytti olevan moninpelistä ehkä se heikoin osa-alue.

Lisäksi mukana olivat tietysti kilpa-ajot, joissa kisattiin yksin tai tiimeissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sijoitusta ruutulipulla, vaan tiimikisoissa Speed Points -saldo on kaikki kaikessa. Yksinäisyydessä ykköseksi ajava voi jäädä kauas kärjestä lopullisissa tilastoissa jos ei ole tehnyt osaansa vastustajien päänmenoksi.

Taistot olivat kiihkeää hauskanpitoa. Erikoiseksi monissa pelimuodoissa osoittautui, että kanssakilpailijoiden estäminenkin oli varteenotettava keino, ja herrasmieselkeet heitettiin nopeasti romukoppaan. Ohjattavuus noudatteli samaa kaavaa ja ajotuntuma oli melkoisen helposti lähestyttävää arcadea. Websterin mukaan simulaatio ei koskaan olekaan ollut tavoitteena, vaan ykköstavoite on hauskanpito. "Simulaatio tuntui liian helpolta, eikä se ole hauskaa", laukoi Webster, kun häneltä kysyttiin miksi pelissä ei haettu realistisempaa ajotuntumaa.

Kahden testipäivän ja yhteensä noin kuuden tunnin pelaamisen jälkeen oli aika laittaa ajorukkaset naulaan. En pidä itseäni Need for Speed -sarjan fanina, ja vuosittainen julkaisutahti on silmissäni vesittänyt sarjaa. Silti on tunnustettava, että Criterionin Need for Speed: Most Wanted onnistui kääntämään skeptisen asenteeni päälaelleen. Avoin pelimaailma, uusi Autolog sekä kilpailufiiliksen ujuttaminen pelin jokaiseen osaan teki ajamisesta erittäin vetoavaa. Pelissä oli joitakin asioita, joista en välittänyt, kuten persoonaton juoni tai poliiseilta vaivalloinen pakeneminen, mutta kokonaisuus oli erittäin viimeistellyn oloinen. Arcademaisen hurjastelun ystäville on tosissaan jotain mitä voi odottaa, kun peli iskeytyy mainostaulun läpi 200 kilometriä tunnissa kauppojen hyllyille 2. päivä marraskuuta.