Batman: Arkham Knight

Batman: Arkham Knightin ennakkotestissä oli tällä kertaa tarjolla 30 minuutin mittainen nopea pikasukellus pelin pariin. Maisemia ei ehtinyt juurikaan katselemaan, sillä viisi erilaista tehtävää pitivät kiireisenä. Juoni pidettiin kuitenkin salassa, ja näennäisen vapaata kaupunkia oli rajoitettu testiä varten näkymättömillä seinillä. Niitä ei Batman ei suostunut ylittämään, vaan teki aina 180 asteen käännöksen reunalla. Mitähän Rocksteady ei toivonut meidän vielä näkevän? Paloin halusta tutkia kaupunkia hieman vapaammin. Rocksteadyn edustaja toimi pelin aikana apupilottinani selittäen pelimekaniikkoja ja ohjaten oikeaan suuntaan. Apu oli erittäin tervetullutta, sillä Arkham Knightissa riittää paljon uutta opittavaa jopa edellisten osien veteraanipelaajille.

Muutaman liitelyn ja joukkotappelun jälkeen sormieni lihakset muistavat, mistä oikein on kyse. Sarjalle tuttuun tapaan taistelut ovat näyttäviä jopa pelkkiä perusliikkeitä hyödyntäen, mutta ne eivät riitä korkealle pistetilastoissa. Pelaajan kaikki tekemiset pisteytetään ja kerätään verkossa jatkuvasti päivittyviin tilastoihin. Tämän myötä Arkhamin ritariin tulee mukaan pieni kilpailullinen elementti, kun pelaajat kisaavat parhaista sijoituksista keskenään.

Rocksteady on laajentanut synkän ritarin liikevalikoimaa edellisiin osiin verrattuna. Olin oppinut jo trailereista, että Batmobiilin ohjaamosta voi laukaista itsensä suoraan ilmaan. Pääsin kokeilemaan kaksi kertaa myös vihollisten yllättämistä yläilmoista. Tällöin testasin Fear takedown -liikettä, jolla voi neutralisoida usean vihollisen kerralla. Ajan hidastuessa kuvakulman voi kääntää haluamiinsa vastustajiin, jotka Batman sitten mäjäyttää tajuttomiksi pelkällä näppäimen painalluksella. Ympäristöstä löytyy myös paikkoja, joissa voi suorittaa tilannekohtaisia lopetusliikkeitä. Sulakerasian keltainen hehku paljasti, että sitä pystyi hyödyntämään taistelussa, ja tietenkin kokeilin sen kestävyyttä rosvon päänupin avulla.

Poliisit ja palomiehet ovat ainoat Gothamin kaduilla vaeltavat ystävälliset henkilöt ja yrittävät auttaa järjestyksen säilyttämisessä. Pääosin he ovat kuitenkin pulassa, joista Batmanin täytyy olla heitä pelastamassa. Demon aikana näin muun muassa poliisiauton takaa-ajamassa roistojen ajoneuvoa. Rosvojoukot saattavat kaduilla partioidessaan aiheuttaa myös mellakoita. Kaupungin luvataan olevan kooltaan viisi kertaa aikaisempaa suurempi, mutta samalla vihollisia ja uhkia löytyy samassa suhteessa enemmän.

Supersankareillekin on luvassa vahvistuksia. Batman ei partioi kaduilla yksin, vaan hänen seuraansa liittyvät Nightwing, Robin ja Kissanainen. Apureiden kanssa voi sitten suorittaa jotain tehtäviä. Taisteluissa voi lisäksi vaihtaa saumattomasti Batmanin ja apurin välillä. Rocksteadyn edustajan mukaan kyseinen ominaisuus tuli mukaan sattumalta. Tekoälyn ohjastama hahmo laitettiin keskelle joukkotaistelua vain nähdäkseen, mitä oikein tapahtuisi. Toiminta oli lopulta niin hauskaa, että Rocksteady päätti viimeistellä ominaisuuden osaksi lopullista peliä.

Pääsin itsekin kokeilemaan yhteispeliä Nightwingin kanssa. Tarkoituksena oli tuhota yksi Pingviinin asekätköistä. Parivaljakkomme pisti pyssyjä vartioivan poppoon nopeasti tajuttomaksi, jonka jälkeen oli aika räjäyttää holvin sisältö tutun geelin avulla. Ensimmäinen ajatukseni taistelun jälkeen oli sama kuin kehittäjillä: tämähän on todella hauskaa.

Batmobiilin suhteen tunnelmani ovat ristiriitaiset, sillä en päässyt kurvailemaan sillä vielä riittävästi. Se vaikutti kuitenkin monipuoliselta vempeleeltä. Sen aseilla suolasi vastustajat tehokkaasti ja vinssillä pystyi repimään ovet auki. En kuitenkaan missään vaiheessa oppinut kääntymään sillä kunnolla, vaan joko täräytin sen seinään tai pyörähdin villisti ympäri. Gothamin kadut ovat varsinainen labyrintti, ja esimerkiksi rakettirepulla lentävän Tulikärpäsen perässä pysyminen oli todella vaikeaa. Viemäreissä ajaminen oli aavistuksen helpompaa, kuten sain kokea yhdessä Arvuuttajan haasteessa. Siinä ohjauksen lisäksi täytyi painella tarkassa rytmissä tiettyjä näppäimiä. Batmobilen ohjauksen opetteluun vaaditaan kuitenkin selkeästi enemmän aikaa, kuin mitä tällä kertaa oli tarjolla.

Rocksteady ei vihjannut ennakkoon mitään testisession viimeisestä tehtävästä, vaan yksinkertaisesti tyrkkäsivät minut oikeaan suuntaan. Pian seisoin ruumiin äärellä, jonka keho oli kääritty karkeaan kankaaseen ja pää peitetty revityllä pussilla. Tutun Detective-kyvyn avulla vainajaa pystyi tutkimaan monesta kulmasta, ja lopulta sain vinkit yhdistämällä selvitettyä uhrille nimen. Ei liene yllätys kenellekään, että tälläkin kertaa Gothamissa vilistää sarjamurhaaja.

Batman: Arkham Knightin julkaisu on enää viikkojen päässä, mutta studiolla on vielä kosolti optimoimista edessään. Visuaalisesti kyseessä on kuitenkin todella näyttävä nimeke. Tämän johdosta vanhalla konsolisukupolvella pelailevat eivät pääse kemuista osallisiksi. Rocksteady on selvästi käyttänyt hyväkseen uusien laitteiden tehoja. Henkilökohtaisesti en malta odottaa pääseväni vielä kerran partioimaan Gothamin katuja tässä Arkham-trilogian päätösosassa.