The Elder Scrolls V: Skyrim

The Elder Scrolls V: Skyrim

Alku aina hankala..

Peli alkaa komeasti. Suuren lohikärmeen hyökkäys ennen pelaajan mestausta, on kenties hienoin aloitus sitten 90-luvun mahtipelien, joiden alut ovat syöpyneet näköhermoihini ikuisesti. Intensiivinen ja vauhdikas alku antaa kuvan, että jotain suurta on odotettavissa.

Hienon ja vahvan alun jälkeen pelaaja toteaa lohikäärmeiden palanneen, ja että joitain tarttis tehrä. Tai oikeastaan saisi jos haluaisi, nimittäin tarina on vain syy lähteä tutkimaan maailmaa. Ja sitä tutkittavaa riittää.

Minne tuuli tuuli kuljettaa..

Viettäessäni ensimmäiset minuutit läheisessä kylässä minut valtasi ensimmäisen kerran epäilys siitä, että dialogin määrä, jota arvostelijat ovat innokkaasti hehkuttaneet ei vastaisikaan todellisuutta. Onhan dialogia paljon, mutta se on geneeristä ja mitä tuli tänään tehtyä tyyppistä lässyn läätä. Tämä pätee kyllä alussa, mutta paranee pelin edetessä. Onneksi

Samoiltuani aikani kylässä ja sen lähiympäristössä tajusin kuinka elävä ja hengittävä ympärillä oleva maailma onkaan.
Ja se tekemisen ja tutkimisen määrä on hengästyttävän laaja.
Edelliseen Elder Scroll peliin, eli Oblivioniin verraten maailma on tasapainoisempi ja huomattavasti mielenkiintoisempi paikka. Oblivion teki monta asiaa oikein ja sanoisin, että nyt mennään hiuksenhienosti
täydellisyyden rajamailla.
Onhan pelissä omat ongelmansa, mutta ne unohtuvat täysin, kun maailma imaisee mukaansa.

Omituisten otusten kerho

Pelimaailma on täynnä mitä erilaisempia otuksia aina luonnossa samoavista eläimistä erilaisiin rotuihin. Edelliseen peliin verraten hahmoanimaatioihin ja asukkien kasvoihin on panostettu edellistä peliä enemmän ja pientä jäykkyyttä lukuunottamatta toimii niinkuin pitää.
Ainoastaan ääninäyttelijöitä olisi saanut olla enemmän. Kun kuulee paikallisen pubi ruusun ja kuninkaallisen hovinaisen puhuvan samalla geneerisellä äänellä ei voi kuin ihmetellä, miksei ääninäyttelijöitä palkattu useampi peliä varten.
Jälleen kerran Oblivionista on menty eteenpäin, mutta vaihtelua saisi silti olla enemmän. Pieni kauneusvirhe, mutta turhauttaa silti.

Ammatin valinta

Peli antaa aluksi pelaajan valita jonkin roduista ja hahmoluokista, mutta pelin edetessä ei etenemistä ole estetty mihinkään suuntaan.
Voit olla maagi, joka illan pimetessä hiipii läheiseen majataloon ja varastaa majatalonpitäjän vaivalla ansaitsemat pennoset ja viimeistelee kiinni jäädessään vartijat miekalla huitoen.
Peli antaa pelaajan luoda itse oman tarinansa ja sen se tekee tyylillä.

Loppukaneetti

Pelistä voisi kirjoittaa loputtomiin, (tai ainakin pitkään) mutta jätetään loppu pelaajien tutkittavaksi ja löydettäväksi.
Totean vielä loppuun, että peli ansaitsee olla aikansa suurin ja parhain roolipeli. Ehkä se ei edelleenkään miellytä kaikkia, mutta mikäpä tässä maailmassa miellyttäisi. Arvosanan antaminen on turhaa, mutta lätkäistään nyt kouluarvosanoin täysi kymppi, sillä peli on sen ansainnut ja Bethesda palkkansa ansannut.