New Super Mario Bros. U

Vaikka sitä voi sanoa että tämä peli toistaa samaa kaavaa kuin aiemmissa New Super Mario Bros. -pelissä, niin se ei silti tarkoita että tämä peli olisi paha. Mielestäni tämä peli on aika mukavaa pelattavaa, joka tuo myös tarpeeksi haastetta reilulla tavalla.

Juonellisesti se vähäsen eroaa tavallisesta "pelasta-prinsessa-pahojen-voimilta" -kaavalta, sillä Mario ja hänen joukkonsa lähetetään toiselle puolelle Sienivaltakuntaa, kun taas Prinsessa Peach jää linnaan jonka Bowser ottaa myös haltuunsa.

Pelattavuuden osalta kaikki on kunnossa, sillä miksi ryssiä pelattavuutta jos sieltä ei löydy mitään vikaa? Vaikka pelattavuus on aika samaa kuin aikaisemmissa Mario-tasoloikissa, mutta se ei mua haittaa. Mario ja hänen joukkonsa ohjautuu kuin unelma, ei mitään väliä vaikka käyttää Gamepadia tai Wiimotea.

Myös power-uppeja ei sovi unohtaa, mutta tässä pelissä on vain yksi uusi power-up joka on tuo Tammenterhosieni, tai miten tämä vääntyisin paremmin Suomeksi, jolla voi liitää ilmojen halki, ja samalla päästä korkeimmille alustoille joille ei muuten pääsisi. Myös seiniin voi tarrautua, mutta tuo ei vain sovi mulle ihan yhtään.

Kenttäsuunnittelu on ihan nappiin menevää, ja sitä saa varoa kaiken maailman rotkoja, laavaa, myrkyllistä vettä ja mitä sitä muuta roskaa pelaajalle työnnetään, ja vaikeustaso nousee myös rehdisti, joten viimeiset tasot saattavat testata pelaajan taitoja aika kunnolla.

Graaffisesti en ole oikein vakuuttunut tämän pelin ilmeestä. Ja kyllä, sillä on kyse 2D-tasoloikasta, sillä näissä peleissä grafiikat ovat toinen seikka, mutta Donkey Kong Country Returns näytti että miten grafiikat voivat olla erittäin näyttävää katseltavaa sivuttain skrollaavassa pelissä. Vaikka grafiikka on tarkempaa kuin edellisissä pelissä, niin silti, tämä ei vain työnnä Wii U:ta tehojen osalta äärirajoilleen.

Musiikki on sitä samaa kuin edellisissä peleissä, mutta muutama uusi kipale on sävelletty jottei se ei toistaisi samaa kaavaa kierrättettyjen musiikkikipaleiden suhteen.

Kestoa tällä pelillä on sopivasti, ei niin pitkä seikkailu kuin voisi odottaa, mutta ei niin lyhyt että rahaa on tullut törsättyä ihan noin vain. Ja muutama uusi kenttä on vielä koluttavana kun seikkailu on saatu läpi, mutta niiden avaamiseen pitää kerätä kaikki tähtikolikot yhdestä maailmasta jotta uuteen tasoon pääsisi pelailemaan, joten tämä kasvattaa pelin ikää ihan sopivasti.

Jos pitää tiivistää tämä kokonaisuus, niin voin sanoa että vaikka tämä peli käyttää samaa tuttua kaavaa, niin tämä peli on siitä huolimatta mukavaa pelattavaa. Tämä peli tuo sopivasti haastetta, ja jos löytyy ylimääräisiä Wiimote -kapuloita, niin sitten voi pistää bileet pystyyn!