Silja Symphony laivalla tuli katseltua leffa nimeltään Päivä jona maailma pysähtyi.

Tämän lukemista en suosittele jos se pilaa jännityksen sillä paljastan tässä juonta.

Eli leffa kertoo kun maahan tulee outoja "Palloja" avaruudesta ja yksi sellaisista tulee Central Parkiin eli Nykkiin(New York) ja sieltä tulee avaruusolio ihmisen ruumiissa eli Klaatu(jota tähdittää Keanu Reeves), joka tulee varoittamaan ihmisten tuhosta ellei he lopeta nykyistä saasteista elämäntapaansa.
Ihmiset eivät tietenkään lopeta, joten hän aloittaa operaation, joka niin sanotusti aktivoi nämä "Pallot" ja ne alkavat houkuttelemaan kaikkia eliölajeja sisälleen paitsi ihmisiä.
Ja Klaatun mukana tuli eräänlainen "Orgaaninen robotti", joka puolustaa Klaatua, mutta tämä vangitaan siiloon, jonka jälkeen ihmiset rupeavat tutkiskelemaan tätä, mutta tästä robotista tulee eräänlainen "ötökkäusva", joka rupeaa tuhoamaan termiitin lailla ihmisiä ja niiden tekeleitä.
Myöhemmin Klaatu tajuaa, että ihmiset muuttuvat paremmiksi vasta, kun he ovat käyneet pohjalla eli "Ihmiset muuttuvat kuilun partaallla".

Leffa oli vähän niinkuin Scifi/Jännitys/Toiminta.

Suosikkina käykin "Tokyo Godfathers"-niminen elokuva, joka nähtiin jouluaattona. Elokuva on animaatio, japaniksi puhuttu ja tekstit ovat suomeksi.

Elokuva kertoo siitä kun kolme hylkiötä elävät kylmässä Tokiossa joulun aikaan. Esittelenpä teille kolmikon. Gin on keski-ikäinen alkoholisti, mukamas ex-"kilpapyöräilijä. Hana on huolehtiva transvestiitti, joka toimi ennen drag queenina. Miyuki on koululainen, joka pakenee poliisi-isäänsä. Elokuvan edetessä he löytävät roskien seasta elävän vauvan. Hana pitää huolta tästä ja nimeää tämän Kiyokoksi.
Hän ei halua luopua Kiyokosta kun Gin ja Miyuki aikovat viedä tämän poliisille. Miyukilla on kuitenkin ongelmia asian suhteen. Niinpä seuraa vilkas tapahtummaketju, kun kolmikko yrittää itse löytää vauvan vanhempia.

Elokuva ei sovi perheen pienimille. Elokuvan eräs tuottaja onkin Cowboy Beebopin käsikirjoittaja ja Wolf Rainin keksijä, Keiko Nobumoto. Elokuvan ohjasi Satoshi Kon.

In Bruges - Kukkoilijat

Tästä tulee hitusen mieleen Kaava 52 leffa mitä erityisesti kirosanojen ilmoille viskelyyn tulee... ja pääosanparivaljakosta toinen inhoaa jotain paikkaa tai asiaa ylitse kaiken, tässä "vihan kohde" on Belgiassa oleva Bruggen kaupunki, kaikkinensa homma ei kuitenkaan ole niin ylitse vedetyn hersyää kuten K52 oli...

...mutta tässä leffassa sinänsä erittäinkin kauniit ja tyylikkäät kaupunkimaisemat ovat enemmän kuin hienoa mainosta Bruggen kaupungille. Elokuva kun ajoittain niitäkin varsin mukavassa valossa näyttää hehkeimmillään

Elikkäs tarjolla on perinteinen viimevuosien muodissa ollut "pikkunäppärä sanailu" yhdisteltyä pienimuotoiseen pikkurikollisten touhuiluun siinä samalla... varsin puhelias rikoskomedia.

Varsin keskivertoa kamaa kaikkinensa, mielenkiintoisita leffassa on tapahtumapaikka ja onneksi sitä ihan kelvollisesti esitellään. Toisena pääosanaesittäjä on Colin Farrell joka tuppaa roolista kuin roolista yleensä ihan kohtuullisesti selviytymään...

...leffassa hitusenressukanoloiset irlantilaiset kaverukset tekee pikku puuhaa henkensä pitimiksi kun ovat hieman renttulinjalle elämässä vierineet. Osa repliikeistä toimii ja hemmojen ystävyys tuodaan varsin mukavasti esille ja onkin samalla koko elokuvan selkäranka. Brendan Gleeson on tämä toinen hemmo siitä "sankarikaksikosta".

Hieman mustaa huumoria, paljon "paskanjauhantaa" välillä toki erittäinkin kelvollisesti, pieni ripaus toiminnantyylistä sekä kauniita belgialaisia maisemia... niin joo romanttinen sivujuonikin löytyy jotta myös naiskauneutta elokuvaan mukaan saataisiin.

Watchmen.

Aikas paljo goree leffas. Huomaa että on Zack Snyder asialla.
Omituinen mukaansa tempaamaton tarina ja muutenkin huono loppu. Ei tule katsottua toista kertaa.
6/10
Plussaa tehosteista ja siitä että leffalla oli pituutta mikä kyllä vesitettiin pitkäveteisellä tarinalla.

Viimeeksi tuli katottua Watchmen.

Surkee tarina kerronta ja osa taistelu kohtauksista on ihan ok kateltavaa.

Halloween H20 (20 years later)
Sen verta on pitkä aika kun "alkuperäisen" on viimeksi katsellut että ei enää oikein muista siitä enää... siinä välissä kait useampiakin jatko-osia tullut (tämä on kait jo peräti seitsemäs ! leffa), liekö tarinaa millä tavalla sitten kuljetellut tai ollut kuljettamatta ? Taisi alkuperäinen leffa aikoinaan kuitenkin olla yksi niistä todellisista uranuurtajista lajityypilleen (jota harva on sen jälkeen ylittämään pystynyt) joka loi ns. teinikauhun elikkäs pitkälti jonkinsorttinen maskimies jahtaa ja murhaa, ruumita löytyy eri tavalla tapettuna ja väkivallan pelko läsnä... niin ja aina useampi teini pitää olla menossa mukana.

Niin tai näin niin ainakin Jamie Lee Curtis (kirkumisen mestari ?) tekee paluun jahdattavaksi ja "Mike Myers" tekee paluuta häntä jahtaamaan ja siinä sivussahan ruumita liuta tulee ja muutamalla varsin iljettävälläkin tavalla... Josh Hartnett myös jahdattavan teinilapsena olisi mahdollistanut oman lisänsä mutta siitä ei hirveästi irti revitä.

Sinällään kurpitsat ja sitä kautta suuret veitset sekä Halloween sopii aihepiiriksi ihan näppärästi kaikkinensa. Joten niistä ei tule väkisin väännetyn ja päälle liimatunoloista tunnetta jo itsessään.

Paljon käytetään pelottelukeinona jonkin hahmon yht'äkkistä ilmestymistä ja siihen dramaattinen äänellinen luikautus päälle... sinällään itsessään yleisesti suht toimiva säikyttelykeino on (sinänsä varsin näyttävä ja helppo, jos tekijöiltä silmää sen luomiseen löytyy mutta jos ei niin metsään karahdetaan pahasti ja homma lipsahtaa tahattoman komiikan puolelle), toki tässä sitä hitusen liian moneen kertaan toistetaan...

...muutoinkin homma tuntuu jäävän hitusen hengettomäksi (toki erittäin pitkälle Jamie Lee Curtisin näyttelyn varassa ratsastava) mutta varsinkin Myers on jollain tapaa valahtanut melkoisen mitäänsanomattomaksi säikyttelijäksi kaikkinensa ja se todellinen hyytävän uhkan tunne hänestä kadonnut jota elokuva erittäin kovasti kaipaisi.

Genre tuppaa olemaan sellainen että näistä joko pitää sinänsä kelpo "viihteenä" kun turvallista pelonfiilistä itselleen halajaa tai sitten todella iljettävänä tyhjänpäiväisenä "väkivaltaa ihannoivana" sontaläjänä... sinänsä sarjamurhaajatrillereihin kuten Seitsemän, Copycat, Zodiac, Uhrilampaat jne... tyyli on aivan erilaista... kuin vaikkapa tyyliin Scream, Tiedän mitä teit viime kesänä, Perjantai 13., Final Destination... tosin näitä viimeisimpiä hitusen erityylisempi ja nuiden välimaastossa seilaileva kokemus.

Kertaalleen läpi vilas... toiselle kierrokselle voinee sanoa helpostikin ei kiitos, tai pikemmin vois katsastella alkuperäinen kun muistiaan tähänkin siinä samalla verestelis.



Slumdog Millionaire
Erityisesti Oscar sateen takia pinnalle puplahtanut kuvaus, köyhällistö seudulta kertovaa ankeata tarinaa hitusen satumaisella lisäyksellä ja rakkaudella kuorrutettuna... sinällään jo melkoisen erilaisesta aiheesta kuin mitä yleensä viihteellinen Hollywood tuottaa...

...ensin pitää sanoa että hitusen tulee meikäläiselle etukäteen jostain syystä mielikuva City of God tyylisestä pläjäyksestä, kyseinen leffa on aivan uskomattoman hehkutettu leffa mutta itse en jaksanut kyseiselle leffalle juurikaan lämmetä eikä se napannut meikäläistä oikein millään tasolla mukaansa... oli täyttä tuskaa jaksaa se tuotos katsella...

...tässä on onneksi hitusen "satumaisempi" ote otettu tuomaan jotta jaksaa katsojan mukaansa ottaa. Sinällään elokuvan Haluatko miljonääriksi peliosuus on tehty kutkuttavalla tavalla ja "tyhmä" miljonääri on elämänsä kautta elämällä "oppinut" vastaukset niihin asioihin jotka lopulta ne rahat hänelle tuo ja kenties aikanaan onnen omalla elämänmakuisella tavallaan... toki onnelisiin hetkiin kurkottaessa pitää ne paskaisemmatkin vaiheet elämässä läpi rämpiä, halusi tai ei.

Danny Boyle vetäsee tällä kertaa hitusen erityylistä kuin yleensä, toki miehen elokuvien armottoman kasvoille pieksemistyylin tunnistaa heti kättelystä... väkivalta on aina läsnä ja onhan siellä se "perinteinen paskan seassa" uiminenkin tällä kertaa entistä kuvannoillisemmin tehtynä.

Intialaisesta slummista ihmisen kasvu/elämän- ja siinä sivussa loppua kohden hitusen rakkustarinaa luritellen.

Varsin jees pätkä ja sinällään yksi viime vuoden räväkimmistä leffoista omalla otteellaan, ei nyt välttämättä meikäläiselle se paras, mutta varsin ansiokasta ja tasokasta kerrontaa...

...tarinan suurin vahvuus (joka katsojan mielen mukaansa kietoo) on lapsien kohtalon seuraaminen pienistä asti, ja lapsista on varsin onnistuneesti sellaisia henkilöitä tehty että heistä "oikeasti kiinnostuu" ja alkaa heille vilpittömästi parasta toivomaan mitä pidemmälle tarina etenee.

"Aidonmakuista satufantasiointia", omaan makuun hitusen ylihehkutettua kaikkinensa kuitenkin.

Tänään tuli katottua

Die hard 1

Tarinallisesti huttua tuttua eli John McClane menee vaimonsa työ paikalle viettämään pikkujoulua ja sitten yht äkkiä trroristit iskevät rakennukseen.
Ihon ok toiminta leffa

Fullmetal Alchemist the Movie: Conqueror of Shamballa

Antaa todellisen lopun saman nimiselle sarjalle.
Al ja ed eroavat toisistaan loppuiäksi mutta Al yrittää löytää veljensä milla tavalla hyvänsä.

Before the devil knows you're dead
Varsin kovaa näyttelijäkaartia kasaan lykätty.. Philip Seymour Hoffman, Ethan Hawke, Marisa Tomei sekä Albert Finney. Kyseistä nimikaartia ohjastaa Sidney Lumet.

Juonikuvia sinällään ihan vetävänkuuloinen... veljekset ovat rahallisessa pulassa ja saavat idean ryöstää perheen jalokiviliike jotta vanhemmat saisivat vakuutusrahat korvaukseksi ja he itse myisivät muhkean ryöstösaaliin ja uisivat itsekin rahoissa.... Kaksikko päättää palkata pikkurikollisen hoitamaan ryöstön...

...vaan meneepä ryöstö pieleen ja kuolonuhrejan siitä seuraa. Leskeksi jäänyt veljesten isä päättää saada selvyyttä vaimonsa kuolemaan hinnalla millä hyvänsä.

Aikajanalla leikittelyllä ollaan menty metsään tässä, leffa tuntuu pomppivan ees taas aivan liian usein ajassa... niin ennen kuin jälkeen ryöstön luoden melkoisen hajanaisen yhteisen suuremman kuvan pompotellen asioista toiseen... tilanteet tuntuvat pidemmän päälle olevan aika irrallisia toisistaan, vaikkeivat olekaan.

Rikosdraama&ryöstöä&kostoa, joka jättää turhan kylmäksi kaikkinensa, siinä sivussa päällimmäiseksi jää tunnelma pitkähköstä ja turhan hidastempoiselta leffalta. Positiivisinta antia on ehdottoman tyylikkäästi elokuvaan luotu "kalsea" värimaailma.


8mm
Joel Schumacher onnistuu välillä tekemään kelpo leffoja ja tämä onkin miehen tuotannon ehdottomasti paremmasta päästä, vaikka onkin melkoisen pimentoon yleisesti jäänyt... ilmeisesti aiheensa takia (ja synkkyydelläa jolla alkupuolisko sitä valkokankaalle piirtää) joka lienee kouraissut ja kirpaissut erityisesti ison valtameren tuolla puolen.

Yksityisetsivä saa tehtäväkseen selvittää onko eräälle kotivideolle kuvattu nuoren tytön murha oikeasti tapahtunut sadistinen snufftuotanto... ihmiset haluavat hakea rankkoja rajojaan ja etsivät yhä oudompia persioita-/fantisointityydytyksiä tiskin alta pimeästi, yhä rankemmista elokuvista ja tapahtumista jotka olisivat kuvattu oikeasti...

...pimeillä markkinoilla leffat ovat kuumaa kamaa ja dollarit vaihtavat omistajaansa... tuohon haisevaan ja yrjöttävään soppaan joutuu leffan päähenkilö naamansa läjäyttämään.

Elokuva on hyvin pitkään todella pimeillä teillä kulkeva leffa ja onnistuu siinä enemmän kuin mainiosti... harmi että lopussa sulaudutaan perinteisempään menoon ja peruskatsojia aletaan havitella. Loppu rikkoo harmittavasti elokuvan todella ahdistavan ja synkän tunnelman aivan turhaan, onneksi se ei kuitenkaan sitä pilaamaan totaalisesti pysty.

Nicholas Cage vetää oivallisesti päätähtenä ja onnistuu ilmentämään sitä tuskaa hienosti, millaiseen maailmaan mies joutuu haluamattaan törmätä. Muissakin rooleissa onnistuvat vallan mainiosti... Jaaquin Phoenix, Peter Stormare sekä James Gandolfini itse kukin erinäisinä alamaailman pornokeisareina ja pideiden filmien tuottajina.

Taidokas ja ahdistava trilleri joka on rikollisen aliarvostettu tekele.

Viimeksi katoin You Dont Mess With The Zohan eli Zohan Lupa Saksia. Suosittelen Adam Sandler leffojen faneille. Todella hyvä ns commando joka haluaa parturiksi komedia

Cassandra's Dream
Kannessa lukee Match Point (joka on erinomainen leffa) on saanut vertaisensa ja sekös mielenkiinnon leffaa kohtaan herätti... onhan ohjaajan pallilla Match Pointissa erinomaisesti onnistunut samainen Woody Allen. Pääosissa yleensä mainiot Colin Farrell sekä Ewan McGregor parilla muullakin maukkaalla nimellä kuorrutettuna.

Tarina siis kertoo veljeksistä jotka joutuvat taloudelliseen ahdinkoon, kiitos toisen pelihimon sekä toisen rakastumisen naiseen josta seuraa on suuret kustannukset. Eipä hätiä mitä sillä sukalaisista setä tulee hätiin, mitä taloudelliseen ahdinkoon tulee...

...mutta...

...samalla mies haluaa veljeksiltä melkoisen kohtalokkaishin mittoihin yltyvän vastapalveluksen. Veljesten niskaan ladataankin melkoinen psykologinen ahdistus niskoille kannettavaksi ja kaksikko onnistuukin näyttelypuolessa vähintäänkin hyvin.

Varsin hyvää draamaa ja samantyylisesti loppua kohti yltyvää trilleröintiä kuin mitä Match Point oli, aivan samalle tasolle ei päästä kuin "esikuvansa", voinee johtua siitäkin että leffa kulkee yllättävänkin pitkälti hyvin samantyylisissä jalanjäljissä ja dejavu fiiliksiä tulee väistämättä mieleen tätä katsellessa.

Eritäin laatuleffa tämä(kin) ! jos pitäis valita vain toinen Match Pointin ja tämän väliltä niin valinta kieltämättä kinkkinen olisi mutta loppujen lopuksi Match Pointin tarina kokonaisuudessaan oli kuitenkin iskevämpi makuuni, kuten myös henkilöhahmot ja täten heidän jutustelunsakin kaikkinensa. Niin tai näin "draamatrilleröinnin" ystävät tuskin kovin pahasti tulevat pettymään, jos piti mainiosta Match Pointistä pitää tästäkin.

Taattua laatua joka nousee perinteisestä likuhihnatusinatuotannosta kevyesti edukseen. Tarinata perheestä, verisiteistä, ihmisluonteesta, kivuliaasta rakkaudesta, syyllisyydestä... lohduton kuvaus ihmisten taistelusta pärjätä ahdinkotilanteessa ja epätoivosta tehdä epätoivoisia asioita.

Conan the Adventurer - Volume 1 (tv-sarja)
http://en.wikipedia.org/wiki/Conan_t...rer_(TV_series)
Laitetaan nyt leffaosastolle kun näyttää DVD-boxia myyntiin tupanneen.

Elikkäs kyse reilun kymmenen vuoden takaisesta tv-sarjasta joka meikäläiseltä jäänyt aivan totaaliseen pimentoon. Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 11-jaksoa jotka on kolmelle levylle jaoteltu, kuvanlaatu ei kaikkinensa kovin hääviä ole mutta ei nyt sinänsä juurikaan haitaakaan... taitaa ainakin toinen tuotatokausi kans olla tehty (liekö enempää) ... harmittavasti Xena jäi täällä kolmeen tuotantokauteen, tuo sarja olis ehdottomasti ansainnut saada täällä pohjolan perukoilla myös loputkin tuotantokaudetboxeina julkaistavaksi.

Ensinnäkin takakanteen on lytätty K18 ikärajaksi, en kyllä tajua millä perusteella ? (no taitaa olla samoin MacGyver'it kans). Taisteluissa kun ei juuri haavoja näy tai verta vuodateta kun miekalla huidotaan... okei jo kuoleella saattaa punaista väriä hitusen olla lotrattu. Paljasta pintaa ei sitäkään hirveämmin löydy. Perusbikiniä, yleensä sitäkin yleensä erittäinkin runsaan puoleisesti vaatetettuna. Jos manalanotuksia on niin niidenkin nukkeversiot tuskin kovin pahoja painajaisia kenellekään aiheuttaa, vaan pikemminkin naurunpyrskähdysiä kuin pelkoa aiheuttavia viritelmiä.

Pääpiirteissään hallitsija saa ennustajalta tiedon että tulee mies joka hänet tulee tuhoamaan, siitä alkaa Conanin jahtaaminen. Hieman harhauttavasti Conan ei sinänsä edes ole mikään barbaari tai varas, vaan puhataasti enempikin hyväsydäminen veikkonen joka auttaa siinä sivussa pulassa olevia ja siinä sivussa vie neitosten sydämet.

Telkkusarjoille taistelukohtauset ovat peruskauraa mitä miekkavääntöihin tulee, ei mitään suurempia uusia koreografioita tai sinänsä yliluonnollista kuten vaikkapa ripaus Xenassa. Itse osiot ovat sitä "perushömppäseikkailua".

Xena on edelleen ehdottomasti omassa kastissaan kruunamaton mestari tässä lajissa. Sen tarinat ovat poikkeuksetta mukaansa tempaavampia ja näppärällä & humoristisenhauskalla tavalla ottaa historianlehdyköiltä vahvasti vaikutteita niin keksinnöistä kuin henkilöistä, myös päähenkilöiden keskinäinen kemia todella pelittää vallattomasti ja sivuhahmotkin ovat vallattomia ja ikimuistoisia velikultia ... Conanillakin useampikin apuri (mm. eräs kääpiö) on mutta ne jäävät melkoisen statisteiksi ja totaalisen yksiulotteisiksi mukanaroikkujiksi. Jos miekka&magia vetoaa niin kerran tämän läpi kahlailee mutta turhan valjun fiiliksen kyllä jättää ja todella huumorilla etukäteen otettava odotukset... varsinkin tarinallisesti ollaan Xenan vastaavista aivan liian kaukana perässä laahaamassa kaikessa mahdollisessa...

...tällä kertaa telkussa Xena vie miten tahtoo ja Conan uikuttaen vikisee perässä.. toki Conan kirjoihin ja sarjakuvalehtiin kannattaa tutustua. Toivottavasti myös ilmeisesti ensi vuonna tuleva uusi Conan leffa olisi edes jotenkuten onnistunut tekele.


Zack & Miri puuhaa pornoo
Suhteellisen peruskaava Hollywood teinihömppä jossa hihitellään alapäähuumorille (tai ainakin pyrkimyksenä katsoja sille hihittämään pistellä), joka yrittää mukahauskasti tuoda lähinnä tissit mukaan jo idean perusteella jottei muutoin totaalisen päälleliimatun oloista maitorauhasista puhelu olisi, siinä sivussa toki alapäähuumorinkukkastakin koetellaan kovasti saada kasvamaan mitä pidemmälle leffa eteenee...

...tällä kertaa ei ihan teineistä näyttelijöiden osalta ja tarinallisesti ole kyse vaan keski-ikäinen parivaljakko (elinikäiset kämppikset) aikoo ratkaista rahaongelmansa tekemällä ns. amatöörikamaa aikuisviihteen saralla... siinähän sitä varsinkin kun kaksikko ei kovin seksuaalisesti suuntautuneita tyyppejä ole suhteessaan ollut koskaan... voiko seksiä harrastaa olematta pari muutoinkin ? voiko toisesta olla tuolloin kiinnostumatta ja jatkaa enää sen jälkeen pelkästään kaveruksina kuten tähänkin asti.

Jos hitusen väsyneestä ja toistetusta alapäähuumorista (jota hitusen räväkämmällä dialogilla on varustettu kuin yleensä vastaavissa), suht varovaisesti kuitenkin kertailtuna innostuu niin voipi leffa kohtalaisesti kolahtaa perinteisenä teinihassutteluna mutta vähänkään kypsemmälle tyypille erittäin tylsäksi jäänee poikkeuksetta. Teineille suunnattua hih hih, alapäämeininkiä kovasti kierrättää, hitusen poikkeavasta (iän puolesta) pääkaksikosta huolimatta. Tosin mieluummin tämän kahteli kuin liukuhihnalta tehtyä Amerikkalaista Piirakasta... vuoden räävittömin päähenkilö joka aiheuttaa ajoittain varsin myötähäpeällisiä hetkiä katsojalle, lähinnä suunnilleen perseestärevityn kehnonhupaisan vuoropuhelujutusteluidensa takia... vitsiyritelmiä ja -viritelmiä on niin useita että joku osuu väkisinkin nauruhermoonkin mutta suurin osa valitettavasti ei.

Varsin positiivista on elokuvan naispääosanesittäjä Elizabeth Banks joka sopii rooliin enemmän kuin mainiostim noin ulkoiselta olemukseltaan, tosin naisellekin suuhun laitettu dialogi on surkuhupaisaa seurattavaa.


Ganes
http://ganes.fi/
Mikäpäs siinä varsin räväkkää musaa ja legendaarisen Hurriganesin taustoitusta noin elokuvakankaalla....

...tai nimi hieman johtaa väärille raiteille mitä katsojan odotuksiin nimen perusteella tulee...

...pääosassa on pitkälti Remu Aaltonen (ei juurikaan bändi nimeltään Hurriganes) Remu onkin ainoa bändiläisistä jonka lapsuuttakin ja vanhempia näytetään (Tommi Korpeal ja Minttu Mustakallio) hieman leffassa valotellaan hitusen verran alussa... toki kun elokuvasta on kyse niin hommaan lisäillään oikeiden tapahtumien lisäksi myös kesksittyä tarinaa jotta hommaa saadaan hieman elokuvamaisempaan muottiin toimivammaksi tehtyä.

Onhan Remu (Eero Milonoff, joka on sisäistänyt "Remu-talkin" varsin hyvin roolihahmolleen) melkoinen legenda sutjautuksillaan vielä vanhoilla päivilläänkin, niitä harvoja tyyppejä jotka puhuvat ajoittain ties mitä Nykäsen Mattimaiseen tyyliinsä ja jutut jäävät elämään ajoittain omaa elämäänsä.

Tarina miehestä jonka musiikki pelasti "laitapuolen kulkijasta" aina "kaidalle polulle" ja elämään menestyjäksi, ainoa asia jonka mies hallitsi muun elämän mennessä hitusen sivuraiteilleen jo pienestä asti. Sinällään perinteinen tarina että huonoista oloista ja menneisyydestä on vielä mahdollisuus ponkaista korkeallekin suureempaankin maailmaan, jos vaan taivaankappaleet sattuvat oikeaan aikana olemaan oikeissa paikoissa, tuomalla/tekemällä rock'n'rollin suomeen.

Vanhan ajan puvustukset (tukat,takit) ovat varsin tyylikkäästi toteutettu aikakauttaan (1970-luku) kunnioittaen ja musa raikaa ajoittain varsin raillakkaan komeasti, toki sillä varauksella että yhtyeen legendaarisimmista biiseistä yhtään pitää.

Ohjauksesta vastaa Jukka-Pekka Siili, jonka muista tuotoksista ei oikein ole toistaiseksi tuttu kuin Hymypoika, tosin uusi Blackout vois olla sellainen jonka voisi katsoa.

Siinähän se, ei toki mitään mullistavaa tai unohtumatonta tarjoa ... erityisesti Remusta kiinnostuneille kuitenkin ihan katseltavaa tarinointia sävyteltynä.

Elokuva oli ensimmäinen suomalainen elokuva jonka sai hankittua myös Blu-raynä sittemmin myös Joulutarina on sinisädelevyllä ilmestynyt.


Lars and the real girl
Varsin surumielisen oloinen draama"komedia"han leffa sitten oli.

Erakoitunut ja hitusen oudon oloinen "kylähullu" uskovainen jätkä elelee omissa oloissaan, siinä sivussa hitusen yksinkertainenkin mieleltään (Ryan Gosling, joka näyttää ihan Tuomas Virkkuselta kyseisessä roolissaan) johon mm. veljen vaimo koettaa (Emily Mortimer) sitkeästi tutustua siinä kuitenkaan kummoisesti onnistumatta... vaan eräs työkamu päättää tyypille lähettää erotiikkaliikkeestä naisnuken, jolle tämä outo lintu alkaa höpöttelemään ja tutustumaan hiljakseen, mies tuntuukin olevan ainoa tyyppi joka on tämän "uuden tulokkaan" kanssa päässyt samalle aaltopituudelle...

...samalla koetellaan hitusen pohtia onko ihmisella oikeus olla omissa oloissaan vai pitääkö välttämättä kaikkien olla se sama unelma elämästä elikkäs vaimo ja perhe jottei oikeasti oudoksi linnuksi leimattaisi.

Varsin erikoinen ja todella "repäisevä" aihe, alkaa hitusen hitaahkosti mutta kertaalleen varsin katsottava kelpo draama kuitenkin. Sinällään koskettava tarina "kahjosta" tyypistä joka käpertyi itseensä eikä uskaltautunut avautua ulkomaailmalle sillä yleisesti normaalilla pidetyllä tavalla... lopulta kun muut tämän "hyväksyvät" alkaa myös päähenkilö uskaltaa avautumaan maailmalle...

...sinällään elokuva on kuin surumielinen satu mutta kuitenkin puhdasta pumpulitarinaa mitä ihmisiin tulee ja heidän hyvyyteen tulee, pahikset ovat tästä "sadusta" karsittu totaalisesti. Kaikki elokuvan ihmiset ovat iloisia ja elämänmyönteisiä, pääheppuli ei juurikaan vihaa kohtaan vaikka oikeasti reaalimaailmassa mies lytättäisiin vihamielisesti heti jokaiselta suunnalta mielisairaaksi... okei laitetaanhan mies toki leffassakin psykiatrin pakeille mutta kuitenkin, ihmisten lähestymistapa kaikkinensa on aivan erityyliä kuin mitä reaalimaailman isku vasten kasvoja olisi.

Hohhoijaa...Päätinpä sitten käydä taas kerran gamestopissa ja sen jälkeen päätin myös hieman autella isääni sen töissä elokuvateatterissa.Siinä tuli sitten katseltua muutama elokuva myös ja tässä hieman osviittaa niistä:

-Gran Torino (Clint Eastwood pääosassa ja sen uusin)

Elokuvahan kertoo entisestä sotilaasta,eli nyt veteraanista,joka on sotinut koreassa ja joutunut tekemään kaiken näköisiä hirmutekoja kaiken muun kaaoksen seassa.Eastwood esittää taas kerran esimerkillisesti roolihahmoaan ja tuo elokuvaan oman pitkän uran osaamisensa esiin taas.Eastwoodista kauan sitten esiin pullahtanut länkkäri sankarin rooli on esillä jonkun verran myös tässä uusimmassa.Ehkä tehty hieman nostalgia hengessä,kenties?

Entinen sotilas kärsii monen vuoden sotakenttä traumoista ja pienestä rasismi vaikutuksesta,joka vaikuttaa,että myös myöhemmin alkaa haihtumaan hiljalleen pois.Naapuri alueen lähes kaikki muut valkoihoiset ovat muuttaneet hiljaisemmille konnuille,kun latino,japani ja tumma ihoiset jengit kiistelevät reviireistään,ajaen juuri kaikki esimerkillisesti elävät muualle.Eastwood auttele,sekä pistää vähemmän auttavaista kansaa ruotuun.Mutta mitään vanhan hyvän ajan harry actionia ei ole.Elokuva luottaa enimmäkseen tarinaan,sekä hahmoihin.Elokuva kertookin itsensä voittamisesta ja luottamuksesta,joka pitää ansaita.

Elokuva on vuokraamisen arvoinen,ellei ole sitä ennen vielä nähnyt tätä.Itse antaisin 4 tähteä 5:stä. Eastwood on yksi parhaimmista näyttelijöistä maailmassa ja sen huomaa yhä.

Kattosin viimeksi Scary Movie 3:sen, joka tuli siis eilen. Itse en enään tykänny, kyllähän siinä pari hyväävitsiä oli ja tehtiin pilkkaa muista leffoista(Matrix, Ring yms.), mutta ei vain uponnut tylsä loppua kohden ja vielä loppui tyhmästi...

SexDrive Unrated
Joopa joo, tissit tai naisen rinnat jne... ihan miten vaan, siinähän se koko leffan idea on.

Tylsistyttävää ja mukahauskaa huumoria josta vaikea oikein mitään maittavaa vitsiä saada esille ongittua. Perusvaivaannuttavaa ja tylsää teineille suunnattua Amerikkalaista paatosta ... tissit hihii hui kauhistus, homo ja hinttari sanan jauhantaa... hihii K18 ... mutta puhdas teurastus ja raaka väkivalta K3, jotenka semmottii "propagandaa".

Aivan ylipitkä, venytetty peräti ylitse kahteen tuntiin kun tämäntapaiset kestää yleensä puolitoista tuntia (Road Trip & co). Kait siinä on jotain väsähtänyttä tarinantynkästä koetettu enempikin mukaan päälleliimatusti lätkiä.

Wannabe -pie oliko se nyt sitten cream vaan ei uskalla joten american sit.


Pitch Black (Pimeän uhka)
Elokuva joka toi (Richard Riddick (jota esittää "urmeä örmy" Vin Diesel) nimisen henkilön tapetille leffoissa pienimuotoisessa mutta sitäkin tiiviimmässä... sittemmin saanut toisen elokuvaesiintymisen ja pari konsoli-/tietokonepeliä. Elokuva on jäänyt suht pienen piirin tietoon mutta heidän kohdallaan sitäkin suuremmaksi hitiksi ja hyvää scifi/jännäri/actionia leffa alusta loppuun tarjoaa. Ensimmäisen Cuben tapainen todella pienellä budjetilla tehty erittäin mainio leffa.

Leffoista tämä ensimmäinen on huomattavasti tunnelmallisempi, elikkä hahmo esitellään joka ei niin perinteinen sankari ole, mies on murhaaja jota avaruusaluksessa kuljetetaan ja jota kaikki pelkävät mutta heppu on samalla tiedoillaan ja erityisillä kyvyillään samalla avaruusaluksensa oudolle planeetalle rysäyttäneiden ihmisten ainoa toivo sieltä hengissä selviytyä... tai niin kaikki ainakin luulevat. Toinen tärkeä henkilö on miesten joukossa oleva naiskapteeni (Radha Mitchell)

Pienimuotoinen klassikko. Leffa lainainee scifi & kauhuselviytymiselementtejä härskisti mutta tyylillä edukseen. Visuaalista tyylikkyyttä ja tiivista tunnelmaa yhden leffan tarpeiksi.


Chronicles of Riddick (Riddickin aikakirja)
Tokihan kulttiklassikolle piti jatkoa tehdä. Harmi vaan että homma karkasi tekijöidensä lapasesta aivan liikaa suurtamassoja kosiskelevaksi ja koko elokuva tuntuu käyvän tyhjäkäynnillä.

Huomattavasti mahtipontisempi rymistely joka pullistelee muskeleillaan minkä kerkiää mutta elokuvan ja Riddickin sielu on kadotettu elokuvien välissä, valitettavasti.

Ensimmäisen elokuvan klassikon ainekset totaalisesti kadottava tekele. Kyllähän tämän perinteisenä actionrymistelynä loppuun kahtoi, mutta siitä(kin) suurin kiitos kuuluu Pitch Black elokuvalle.


Deception
"No one is who they seem" tunnariteksti kertoo kaikenoleellisen elikkäs trillerimysteeri (ripauksella eroottista latausta) on kyseessä ja juonenekäänteitä toki riittää, siis näennäisesti. Leffa alkaa erittäin hitaasti ja vauhtiin päässessä homma ei juuri yhtään sen mukaansatempaavammaksi muutu.

Sen tarkemmin tarinasta ei kantsi kertoilla, jos leffan halajaa katsastaa (mitä en kyllä suosittele) niin juonenkiekurat on se syy miksi sen katsoisi joten katsomisilo siltä osin olisi tuhottu totaalisesti tämän kaltaiselta tekeleeltä.

Pääosissa Ewan McGregor, Hugh Jackman, Michelle Williams ... jotka eivät juurikaan pysty leffaan minkäänsortin jännitystä tai tunnetta luomaan.

Vetää surkeudellaan jopa vertoja Basic Instinctin 2:lle. Hohhoijaa, kannattaa vältellä tämän näkemistä.


Valasratsastaja
Nuoren maoritytön kasvutarina kulttuurista joka on tyystin erilainen kuin mitä kotoisemme.

Tarinassa on Uusi-Seelantilaista mytologiaa varsin vahvasti pohjana. Nuori tyttö syntyy perheeseen ja samalla traagisesti äiti ja veli kuolevat synnytyksessä. Isä ja varsinkin isoisä olisivat halunneet pojan koska nyt tytöstä ei voi tulla uutta johtajaa... varsinkin kun lapsi saa vielä nimen jota varsinkin vaari perinteitä kunnioittaen vastustaa varsin vinhasti suurena loukkauksena heimon traditioita kohtaan...

...voiko tytöstä tulla Valasratsastaja (kylänpäällikkö) jos nimi siihen oikeuttaa ja teot mutta sukupuoli ei.

Suurena teemana on joustamattomat tavat, aikojen saatossa kehittyneet traditiot, sukupolvien kuilu (lapsi, isä, isoisä akselilla). Erittäin sympaattinen elokuva joka "siinä sivussa" tavallaan myös ottaa valaiden kohteluun ja merien tilaan kantaa omalla tavallaan...

...tyttö jonka syntymästä ei ollut kukaan iloinen, mutta tyttö itse rakasti kaikkia täysin pyyteettömästi...

...kaunista maisemaa, kulttuurikuvausta, katoavaa kansanperinnettä. Kyse ei kuitenkaan ole mikään ns. taide-elokuva vaan ihan perinteinen tarina varsin perinteisin keinoin kerrottuna.

Periaatteessa kaikki ainekset pitäisi olla kasassa todella suureen ja koskettavaan elokuvaan mutta se jollain tapaa se aivan viimeinen isku katsojan tajuntaan jää tekemättä, jotta tunteita ravisteltaisiin niin että se tuntuisi vuosienkin päästä.

"Hyvä vaan ei täydellinen"

Pääosan Keisha Castle-Hughes oli kaikkien aikojen nuorin naispääosa Oscar-ehdokkuuden saaja.


Erottamattomat
Suomalaista (ihmissuhde) laatudraamaa tarjolla esikoisohjauksen (Hanna Maylett) väsäämänä. Perhedraamaa ja ihmiskuvausta suhteellisen pätevässä paketissa.

Elokuvassa nuori tyttö (Kaneli Johansson) loukkaantuu ratsastusonnettomuudessa ja tällöin hänen siskonsa äinä säntillinen (Tiina Lymi) joka pitää lapsesta huolta sekä isän (Jorma Tommila), täytyy kutsua lapsen biologinen äiti hurvitteluun ja huolettomuuteen taipuvainen (Minna Haapkylä) paikanpäälle, joka ei ole lastaan nähnyt sitten viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Biologinen äiti ja tytär löytävät jälleen toisensa ja äiti haluaa hyvittää tyttärelleen menetetyn ajan ja tutustua tähän uudestaan, samalla hänen "uusi äitinsä" alkaa menettämään otetta tilanteeseen ja melkoinen tunteidenryöpytys-soppa alkaa olemaan hämmennettynä kiehumispisteeseen asti, aina ylitse äyräyden kuohuminen on odotettavissa kun sisarukset alkavat repiä menneisyyttään auki ja antaen palaa puolin ja toisin täydeltä laidalta toistensa niskaan, tyttären jäädessä kahden tulen väliin "oman onnensa nojaan".

Elokuvan ei varsin mainiosti jakele ihmisiä mustavalkoisesti ns. hyviin ja pahoihin, vain johdattaa heitä tilanteisiin jossa tapahtuu asioita jotka ovat joka muodostuvat joko hyviksi tai ikäviksi asioiksi aina henkilösidonnaisesti vaihdellen. Valmiiksi pureskeltua ja katsojalle tarjottua oikeata ja väärää elokuva ei tarjoa missään vaiheessa. Suurin ongelma on tietynlainen tasapaksuus, tasaisesti tilanteita tulee mutta elokuvasta puuttuu varsinaiset huiput ja laskut, varsinkin loppuhuipennusta ei juuri ole joten sinällään hommasta jää turhan tasapaksumaku jälkimauksi...

...tuo varmasti yksi suuri syy fiilikseen, miksi elokuva alkaa todella mukaansatempaavasti mutta siitä hitusen ajan kanssa laantuu mitä pidemmälle elokuva etenee. Siskosten välisissä kohtauksissa on kuitenkin sähköä ilmassa kun yhteen ottavat.

Vicky Cristina Barcelona
Homman juju on pitkälti pari nättiä naisnäyttelijää joita vielä näyttelijänlahjoillakin suht mukavasti siunattu pistetty yhteen ja lähetetty kuvankauniiseen Barcelonaan.

Viime aikojen Woody Allen leffoista suht koht paljonkin pidellyt, vanhempaa tuotantoa en liiemmälti ole edes sitten nähnytkään...

...tämä ei oikein kuitenkaan meikäläiseen uponnut, ajoittain ihan pätevää sanailua ja aurinkoisen pirteätä meininkiä mutta jotenkin vaan jää kuitenkin kokonaisuudessaan armottoman tylsälle tasolle.

Kun ei napannut mukaansa niin ei. Odotukset olivat kehujen jälkeen kuitenkin ihan kelpo suuret mutta niille ei allekirjoittanut tällä kertaa tyydyttävää vastinetta saanut. Unehtavahko pettymys vailla todellista tunnetta ja intohimoa joka sen liekkiin olis roihauttanut.

Elokuva osiossahan oli jorin mukaan pulaa arvostelijoista.Siinähän olis Tominelle homma.

Niin hyviä nuo arvostelut vain ovat olleet,kuten myös Johanneksen.

Cyclomania
Ei aivan uunituoretta muttei sinällään vanhaakaan, supisuomalaista leffaa tarjolla, vuosimallia 2001. Oikeastaan taisi olla aikaa jolloin (kun leffa ilmestyi) suomalainen elokuva tietyllä tapaa muuntautui "nykyaikaisemmaksi".

Sinällään elokuva käsittelee ystävyyttä, hitusen polkupyöräkisailemista, kuin itse elämääkin kun kilpailuvietti ja rakkaus sen ihmisten välillä kovalle koetukselle pistelevät. Leffan pääosissa on kolmikko Lauri Nurkse, Elena Leeve sekä Tommi Mujunen... jotka ajavat niin työkseen kuin urheiluharrastuksekseen yhdessä polkupyörää joka heidän elämänsä mullistukset tavalla ja toisella yhteen sitoo...

...onko itsestään pyöräily ja siinä menestyminen huomattavasti tärkeämpää kuin terveys ja läheiset ihmiset sekä kaverit ?

Sinällään mukavasti tuo myös esille kilpapyöräilemisen tiimityöskentelyä ja vähän lajia muutenkin esille, joka ei juurikaan suomessa ole kovainkaan suuressa suosiossa tai yleisön tiedossa mistä hommassa edes on kyse, siitä kuitenkaan pääasiaa tekemättä...

...joten tietyllä tapaa elokuva on elämänmakuinen urheiluelokuva... tosin mitä pidemmälle elokuva etenee sen syvempien asioiden kanssa aletaan painimaan ja ihmiselämäntärkeiden asioiden ympärillä painimaan.

Kaunista kesäistä kotimaista kuvausta, myös pyöräilyosioissa on todella tunnetta ja menoa mukaan saatu katsojalle asti välittyväksi...

...varsin pätevä ja keskimääräistä syvempiä tunteita käsittelevä "urheilu"leffa, vaikka elokuva onkin enempi nuorisolle suunnatua elämän ylä- sekä alamäkipoljentoa alusta loppuun... sinällään vakava elokuva pohjimmiltaan joka on kuorrutettu kuitenkin kesäisen kepeään kuosiin.

Vähänkään yleisesti urheiluleffojen ystävien kantsii katsoa, vaikkei pyöräily sinänsä tippaakaan kiinnostaisi, voipi tarjota varsin positiivisen yllärin.

Robin of Sherwood (tv-sarja)
http://www.imdb.com/title/tt0086791/

Telkku-sarja siis kyseessä josta kolme kautta tuli, joten kolmen paketin verran kerättävää riittää. Jaksot kestävät reilut 50-minuuttia per osio. Ensijakso on jaettu kahteen osaan, tuon lisäksi taitaa olla 24 jaksoa vielä tarjolla tummanpuhuvaa seikkailua.

Legendaarinen sankari josta tehtiin tässä näkemyksessä 80-luvulla hitusen normaalia synkempiä viritelmiä sisältävä sarja kuin mitä yleinen veijarisuuntaisuus on telkussa ja valkokankaalla hahmolla yleensä ollut.

Homma on kestänyt aikaa nakertavaa hammasta erinomaisesti, jopa takaisinpäin purren nykyisiä viritelmiä. Lavastukset jytäävät vielä tänäkin päivänä erinomaisesti, vaikka mitään megabudjetteja ei olla käytettykään. Yksinkertaista ja tyylikästä ja tietyllä tapaa realistisuuden hakuista joka luo mainiota tunnelmaa koko hommaan.

Itse sankari varmaan suht jokaisella jollain tapaa tuttu...

...toki tähän(kin) versioon on otettu ne perinteiset tunnistettavat ja legendaariset kohtaukset, kuten tukilla, joen päällä puukarahkoilla taistelu erään ison veikkosen kanssa, nuolia ammutaan kahtia jne... tarinassa esiintyvät apurit ovat suht "perinteisiä" (Will Scarlett, Lady Marion, Nottinghamin Sheriffi, Pikki John, Munkki Tuck jne...)...

...muutoin tarina on ehkä yleisestä kaavasta hitusen tummempisävytteisempi ja raaempi tarinaltaan, ja muutoinkin alku ja loppu eroavat niistä perinteisemmistä tulkinnoista suht radikaalistikin... myös mystinen "pakana Herne niminen noita" on sellainen tuttavuus jota ei välttämättä yleensä olla totuut huppupäiseen legendaan niin vahvasti liittämään.

Iskevästä tunnarimusiikista vastaa Clannad.

Paketti sisältää "realismia" ja pakanallista mytologiaa. Näyttelijät vetävät kaikkinensa varsin kelvollisesti ja lavasteet pelittävät tänäkin päivänä erinomaisesti. Varsin toimiva paketti kaikkinensa

Liitetty 2009-04-19 13:49:
Australia

Kotimaatansa leffan nimellä kunnioittava ohjaaja Baz Luhrman tekee hitusen erityylistä jälkeä kuin mitä tähän asti (mm. Strictly Ballroom, Romeo & Juliet, Moulin Rouge)... toki miehen tyylitellyn ja "liioitellun" kädenjäljen leffasta edelleen erittäinkin helposti bongaa ja hänen ohjauksilleen tunnusomaisia piirteitä paljonkin. Perinteinen ylihöpsöily ja tientynlainen ylitsevuotavuus kaikessa mahdollisessa on taas suurena tavaramerkkinä joka ei katsojalle juurikaan epäselväksi jää.

Nyt homman jujuna on kuitenkin hitusen aiemmista poiketen varsin "perinteisen" spektaakkelimainen (jo pituuden puolesta) ja Vanhanajan tyylinen seikkailuelokuva... varsin mittavan maittava annos seikkailua, draamaa sekä romantiikkaa yhteen naitettuna.

Elokuvan päätähti on vähemmän yllättäen itse lumoavan kaunis ja siloitellun tyylitelty Australia... niin auringonhehkuineen kuin aavikoineen...

...näyttelijätähtösinä on viime vuosien kuumat nimet (jotka muuten ausseja myös kumpainenkin) Hugh Jackmanin sekä Nicole Kidmanin muodossa, jotka Luhrmanmaiseen tyyliin pääsevät komediallisen ylitse vuodatellusti revittelemään näytellessään omilla lahjoillaan ja vahvuuksillaan... toki ajoittain (suht harvoin) hitusen draamanpuolelle rauhoittuen...

...kuvallisesti vimmatulla voimalla katsojanpäälle hyökkäävyys on myös varsin ominaista aussiveikolle, eikä tämä elokuva tee siinäkään poikkeusta vaan vauhdikasta visuaalisuutta on tarjolla useammankin normileffan edestä.

Homma on jo hitusen liian mahtipontinen kantaakseen kokonaisuuteensa kirkkaimpiin tähtiin, homma hamuilee joka suuntaan ja kurkottaa pitkälle mutta jää hitusen puolitiehen aina pyllistäessään samalla toiseen suuntaan samanaikaisesti... Moulin Rouge oli kaikessa höyrypäisessä tykittelyssään kuitenkin onnistuneempi trippi katsojalle kuin tämä.

Tällä kertaa runsaudenpula aiheuttaa kesken elokuvan katsojalleen ähkyn, varsinkin kun elokuva melkoisen puhtaasti viihdyttävyyttä hakeva hömppä alusta loppuun, toki aboriginaaliudella hitusen sanomaa mukaan tuodaan mutta aika olemattomaan pieneen osaan suurempi sanoma leffasta jää, sen auringonppahdemaisen viihdepuolen spektaallemaisuudesen varjossa ollen.

Katseltavaa ja tietyllä tavalla mukavan vanhanaikaista puhdasta viihdyttävyyttä hamuava ja katsojalleen tarjoava kyhäelmä. Ihan suht mielellään katseli tämän ja on paljon paskempia tuotoksia ties kuinka paljon tarjolla, mutta ei kuitenkaan aussiohjaajan parhain ja onnistunein leffa kuitenkaan.

Blindness

Varsin kovia nimiä taas kerran hankittu leffaan... Julianne Moore, Mark Ruffalo, Danny Glover, Gael Garcia Bernal. Ohjauksesta vastaa Fernando Meirelles joka on sellaisten yleisesti arvostettujen tuotosten takana kuin City of God ja Uskollinen Puutarhuri.

Homman juju on lievästi hitusen "scifimäiseen" tyyliin maalailtu tulevaisuuden epidemiallinen kauhukuva. Tällä kertaa ihmiset alkavat yksi toisensa jälkeen sokeutumaan. Sokeutuneet pistetään samaan kasaan ja hiljalleen alkaa toteutumaan että ihminen on se pahin olento päällä maan toiselleen ja vain "vahvimmat" elävät ja kusipäisimmät vievät huvin itselleen...

...eräs henkilö (hoitaja) jää kuitenkin näkeväksi sokevien hoitoasemalle, jonne kaikki sokeat lykätään surutta antamatta heille tarpeellista tukea henkisesti kuin muutenkaan... ajan kanssa ei ruokaa enää ole, ei tilaa elää, ei lääkkeitä ja paikat alkavat olemaan täynnä sontaa jne... pitkälti näkevän hoitajan kauttaan hommaa ihmisten käyttäymistä toista kohtaan tarkastellaan "ulkoisin silmin".

Tutkielmaa mitä ihminen tekee toiselle ja kohtelee toista jos toinen on pitkälti sinun armoillasi... järjestäytyykö ihmiset yhteen ryhmään selviytyäkseen vai nälviäkseen toinen toistaan...

...ihminen tekee paljon hyvää kuin myöskin pahaa, oli se millaisessa sitten millaisessa tilassa tahansa. Ehkäpä asiat olisivat hivenen erilailla jos kaikki olisivat sokeita mutta vallanhalu toista ihmistä kohtaan tulee ilmeisestikin elämään ikuisesti syvällä ihmisen sisimässä, toisissa vahvemmin ja toisissa löyhemmin...mitä tapahtuukaan kun elonjäämistaistelu alkaa vaatimaan anarkiaa sekä toisen alistamista jotta elossa pysyminen ja sen puolesta epätoivoinen taistelu olisi ylipäätänsä mahdollista.

Erilainen "katastrofileffa" kuin yleensä, tällä kertaa vihulainen ei ole sinänsä mikään yliluonnollinen ötökkä ulkoavaruudesta, tai maanpäällinen luonnonmullistus mutta sinänsä sitäkin pelottavampi uhka, jos toteen kävisi... muistuttaa hitusen 28-tyyliin zombie juttuja mutta paljon realistisemmalla otteella eikä vertalennättävällä kauhulla, toki psykologiseen jännityksen luomiseen tässäkin varsin mukavasti fiilistellään.

Tunteita ja erittäin paljon mietteitä herättävä elokuva, joka on yleensä erittäin mainion leffan tunnusmerkki. Ihmisyyttä ja yhteiskuntaa tutkiskeleva elokuva, joka pysäyttää katsojan...

..pienen tauon jälkeen taas oikeasti leffa, joka kolahti ja hel*etin lujaa allekirjoittaneeseen.

Tyttösi sun ja mun Unrated

Alkaa hulvattoman lupaavasti ja räävittömästi joka nostaa odotukset heti kattoon. Okei normaalia ehkä hitusen räävittömämpi meininki ja idea kulkee koko elokuvan läpi mutta alun jälkeen leffa valitettavasti puuduttaa katsojan aika pahasti ja mitä pidemmälle homma etenee sen enempi toivois että loppuis jo.

Elokuva on kategorioitu romanttiseksi komediaksi ja siihen nähden yllättävän tummahkoa menoa alusta loppuun.

Idea sinällään ihan hauska ja olisi voinut toimia paremminkin. Elikkäs on eräs sikamainen ja ällöttävän lipevä kusipäinen urvelo, jonka voi palkata vokottelemaan omaa naistaan jotta tämä huomaisi kuinka mukava hänen silloinen poikäystävä onkaan... vaan entäpä jos naikkonen ihastuukin tähän hulvattomaan hulvattomaan rääväsuuhun ja homma kääntyykin aivan päälaelleen mitenkä sen piti mennä.

Pääosissa on Dane Cook, Kate Hudson, Jason Biggs ja Alec Bladwin. Ohjauksesta vastaa Howard Deutch.

Leffan juonen nyt jokainen varmasti arvaa mitkä peruskliseet läpi käydään ennen kuin lopputekstit ruutuun vierähtävät.

Perushuttua, jolta idean ja erityisesti alun takia olisi voinut enempikin toivoa. Ei mikään maailman paskin leffa kaukana sieltä, mutta kaukana myös edes genrensä eliitistäkin.

Untraceable
Sarjamurhaajia on valkokankaalla vilissyt jos jonkisensorttista. Ideanikkarit koettelevat jotain uutta väsätä mutta varsin perinteisiksi loppu yleensä aina tuppaa tulemaan.

Tämäkin leffa kierrättää varsin kiitettävästi kaikki genrensä perinteisimmätkin kliseet ympäri ennen kuin lopputekstit ruutuun pyörähtävät vierimään.

Tällä kertaa myös jotain lisäsanomaakin on koetettu mukaan saada. Elikkäs pahimmillaan kasvottomat webin käyttäjät ovat melkoisia haaskaeläimiä ja pahimmillaan kiinnostuneita pitkälti kaikesta sairaasta ja laittomasta, mitä ikävämpi ja pahempi juttu/uutinen sitä innokkaammin ihmiset siihen netissä tarkertuvat ja mielenkiinnon ihmisten mielissä herättävät.

Tällä kertaa tietsikkanero tekee sivut joita ei saada mitenkään napsastua kiinni mistä on lähtöisin. Sivusta ei alussa moni tiedä mutta kohu nostaa sen aivan uusiin kävijämäärin, ikävästi vain joku ihminen aina kuolee lähetyksessä mitä useampi ihminen tuon nettisivun aukaisee.

Sinällään elokuvaan on jollain tapaa saatu uutuuden tuntua, vaikka itse tarinan eteneminen ja loppu onkin jo ensimetreistä asti melkoisen selvä. Suurin mietintä kuitenkin katsojalle annetaan että entäpä jos oikeasti näin tapahtuisi ? Mitä ihmiset lopulta tekisivät ? Olisivatko he niin sairaalloisen kiinnostuneita tuosta nettiosoitteesta että eivät malttaisi olla menemättä sinne ? Luulisivatko he koko hommaa kenties pilaksi, ainakin alussa ?

Pääosassa on Diane Lane joka tietsikalla jahtaa netissä tapahtuvia rikoksia. Siihen ympärille kietoutuu hänen lapsensa, murhaaja ja hänen taustansa & motiivinsa, sekä työtoverit.

Elokuvan vahvuus ei ole kliseinen käsikirjoitus, sinällään ajoittain tarjoaa piinaavahkoa ja iljettävähköoloista pohdintaa entä jos ?

Jos perinteet kestää ja tulevan/lopun- tiedostaminen jo alkumetreiltä ei liikaa mieltä kalva on genreensä kohtalainen pätkä katsottavaksi. Paljon on huomattavasti parempiakin, mutta erittäin paljon paskempiakin tuotoksia. Siellä keskikastissa sompaillen...

...suurin ongelma tämän genren leffoille on se että Seven'iä on melkoisen vaikea kammeta jalustaltaan. Kertakäyttö "hupia" varsin sairaalla ja iljettävällä visiolla varusteltuna.



Blackout
Virkistävää että tiheätunnelmaista trilleriä pyritään välillä kotimaisinkin voimin tekemään tosimielellä. Yrittelijöitä kun ei liiemmälti ole ollut vuosien saatossa, ainakaan tämän budjettiluokan leffoissa.

Genrehän on sinällään "tekijäystävällinen" että tarina ja käsis on pääosissa joten hitusen pienemmälläkin summalla vois saada kasaan varsinaisen mestariteoksen jos kaikki vaan sopivasti sattuu natsaamaan yksiin.

Ohjaajana on JP Siili jonka aiemmat leffat Ganes ja Hymypoika ovat olleet ihan katseltavia perusleffoja mutta ei mitään sen kummempia elämyksiä tarjoavia. Pääosannäyttelijöiksi on valittu Petteri Summanen (joka tovin jos toisenkin Real Madridin pelipaita päällänsä näytteleepi), Irina Björklund, Jenni Banerjee... menossa mukana myös Ismo Kallio, Lena Meriläinen, Risto Kaskilahti, Hannu-Pekka Björkman...

Elikkäs alussa mies herää pitkästä aikaa ja saa tietää että on joskus aikoinaan saanut naulan päähänsä. Muistissa on melkoisia "mustia-aukkoja", vaan mitäpä on tapahtunut, oliko se vahinko vai koetettiinko hänet tappaa ? Aika aloittaa vaimon kanssa sirpaleista kokoamaan eheää muistikuvia menneestä elämästä ja tapahtumista.

Visuaalisesti sinänsä ihan jänskä tuotos. Paljon valkoista ja muita kirkkaita värejä käytelty näpsäkkään oloisesti.

Musapuolella raikaa ajoittain tyyliä The Rasmus ja Kwan hittejä. Ajoittain hitusen jännitysujellusta mutta ei nyt mitään mieleenpainuvaa.

Pääjuoni sinänsä on juttu josta vois saada aikaiseksi ihan mitä vaan, harmi että elokuva on väkisin tupattu täyteen joka suuntaan rönsyileviä sivujuonia (kolmiodraamaa, outoja kuoleman tapauksia, terveydenhuoltoa ylipäätään jne...), jotka tekevät koko hommelista varsin sekavan sillisalaatin ja oikein mihinkään ei saa pysyvää ja kunnollista kiintopistettä mitä jännityksen tason tappiinsa nostais...

...välillä "pohditaan" nykytilaa mikä kotimaisessa terveydenhuollossa alkaa olemaan melkoisena uhkakuvana. Jutusteluissa on suht paljon alansa sanastoa ja peruskatsoja saapi huuliymmyrkäisenä ihmetellä mitä osa jutuista sitten tarkoittikaan.

JP Siili ei onnistu vieläkään täysosumaansa tekemään mutta kyllähän tämä tuollaisen ulkomaisen perustöllötrillerin sinällään pesee tai vähintääkin kahtelee siinä missä sellaisekin... siis sellaisenjoka amerikanmaalta on kasaan pelkästään puhtaasti telkkua varten väännetty ja kasaan puoli- hutiloidusta tai väkisin kasaan parsittu.

Potentiaalia olis ollut huomattavasti mukaansatempaavampaakin tarinointiin. Harmi että loppujen lopuksi varsin puolitiehen jäätiin, ajoittain yksittäisiä mukaansa tempaavia otoksia toki joukkoon mahtuu mutta kokonaisuus ei vaan täysillä oikein missään vaihessa kuitenkaan mukanaan vie...

...lopulliseksi mauksi suuhun jää varsin karvaskin pettymys.

Transporter 3
Elikkäs Jason Statham jatkaa ylivoimaista kaahailuaan Audillansa ja siinä sivussa myös nyrkein ja jaloin hutkimistaan pitäen legioona pahiksia pilkkanaan. Ensimmäinen osa oli mielestän pettymys ja jollain tavalla tylsäkin toimintaleffaksi, toinen osa taasen oli positiivinen ylläri ja varsin pirtsakkaa toimintaa ja pätkän kahteli helposti pitkästymättä sen aikana.

Sanooko kolmas kerta sitten toden ja mihin kumman aiemman leffoista suuntaan homma luiskahtaa ?

Sanottakaan heti alkajaisiksi että vauhdikkaat autoiluosuudet lähinnä loistavat lähinnä poissaolollaan ja toiminta sinänsä on turhan mätkintäpainotteista. Järjettömän supernopeista leikkauksista huolimatta ne harva(t), oikeastaan niitä on vain yksi koko elokuvan aikana.. autoilukohtaus kuitenkin elokuvan selvästi parasta antia ovat.. tosin huikeasta vauhdista huolimatta siinäkin tietty leffaa vaivaava hengettömyys kuitenkin peilaantuu varsin vahvasti esille.

Ohjauksesta vastaa Javier Megaton, taustalla käsikirjoittajana häärää edelleen Luc Besson kuten aiemmissakin leffoissa.

Toimintakohtaukset eivät varsinaisesti tuo mitään uutta, mitä ei oltaisi jo nähty viimeaikojen toimintapätkissä. Nykyajan s**tanan nopeita leikkausia on tarjolla sitäkin enemmän, joka tekee toimintakohtauksista ei tällä kertaa niinkään hektisia vaan pikemminkin sekavia koheltamisia...

...tarinankerronnassa on tällä kertaa otettu käyttöön välähdykset menneisyydestä- tyyli.

Lähemmäksi tässä kolmosessa mentiin sitä "ykkösen pitkäveteisyyttä", kuin kakkosen tyylikkyyttä ja mukaansatempaavuutta...

...elokuvan ongelmaksi muodostuu että tätä ollaan nähty jo niin pirun monta kertaa aiemminkin että jaksaako enää millään tavalla syttyä ? Leffa on suunnattu selvästi Statham-fanaatikoille, joita tuntuu jonkisen verran olevan... muille välttämättä edes puhtaan toimintaleffan ystäville tästä ei mitään ikimuistettavaa actionpläjäystä ole tarjolla... jo pelkästään yksittäisen ja sateisen perajantai-illan viihdyttäväksi popcorn pläjäykseksi(kin) Statham saa huhkia täyden iltapuhteen... tiukkaa tekee siinäkin onnistua.

Kun ei nappaa kunnolla kyytiinsä niin ei.



Madagascar 2
http://www.madagascar-themovie.com/

Eipä ole tullut ensimmäistä osaa nähtyä, liekö menetys ? Kansilehdykkä toki muistaa kehua että pistää huomattavasti paremmaksi kuin eka osansa, noh pistääkö vai eikö ?

Tähän leffaan kuitenkin takaisin, söpöjä eläimiä pitkälti villisellaisia, Afrikan mantereelta vilisee animaatiossa alusta loppuun.

Alku on ainakin minusta yllättävän sekavahko ja poukkoaa ja sinkoilee aivan käsittämätöntä tahtia (liekö nuo eläimet sitten ykkösestä jo niin tuttuja että olis mukana heti alusta asti messissä ?) ja saa oikeasti tosissaan yrittää keskittyä että pysyis perssä missä mennään hirmuista kyytiä ja siltikin tekee tuskaa ... noh lapsiin lienee tuollainen sekava tykittely varsinkin musanjytkeen "veivaa veivaa" lauluhöpinän johdolla iskee, vielä kun eläimet siinä sivussa lantiotansa veivavat.. itseäni ainakin kuitenkin tuo alku häiritsi suunnattomasti kun jäi fiilis että on ihan ulkona tapahtumista että mitä helvettiä tässä oikein tapahtuu ???

Muutama kelpo vitsi (osa aukeaa paremmin aikuiselle, osa taas lapsille), pari koskehtavahkoa kohtausta.. siinäpä leffan anti. Hirveä vauhti ja kohellus jatkuu läpi leffan eikä juurikaan anna katsojalle rauhaa levähtämiseen.

Hehkutusten ja kehujen jälkeen ainakin minut jätti turhan kylmäksi (tosin todella moni tuntuu myös tykkäävän) ja erityisesti tarina kokonaisuudessaan melkoisen etäiseksi ja parin yksittäisen vitsin varaan ratsastavaksi.. toki loppua kohti homma huomattavasti parantui sentään ja elokuvaan pääsi edes hitusen sisään...

...epätasaista sekamelskaa ja vauhdikasta väriyltäkylläisyyttä.

Nykyperinteiseen tapaan homman voi kuunnella alkuperäisillä äänillä tai suomalaisilla...

Alkuperäinen ääninäyttelijä Suomalainen ääninäyttelijä
Ben Stiller - Petteri Summanen
Chris Rock - Mikko Leppilampi
David Schwimmer - Janne Reinikainen
Jada Pinkett - Smith Laura Voutilainen
Sacha Baron Cohen - Antti Pääkkönen
Tom McGrath - Puntti Valtonen
Christopher Knights - Kari Hietalahti
will.i.am - Ville Valo
Bernie Mac - Taneli Mäkelä



Mehiläisen elokuva
Dreamworksin (mm. Shrek) tekijöiltä tulee Jerry Seinfeldin ideoimaa animaatioleffaa...

...mies onkin onnistunut käsikirjoittamaan muutaman oikeasti todella hauskan sutkautuksen joka luodaan hyvin pikkunäppärillä höpinöillä ja ne ovat huomattavasti pistävämpiä ja nauruhermoon osuvampia kuin mitä vaikkapa Madagascar 2 sisälti...

...näppärien heittojen ja sutkautuksien lisäksi leffasta irtoaa myös paljon populaariviittauksia josta oma huumorinsa irti otetaan. Alkupuoli elokuvasta on paljolti lapsille suunnattua vauhdikasta menoa, leffan loppupuoli jossa moraalista pohdiskeluakin tarjotaan oikeussalissa saattaa lapsille mennä liian raskassoutuiseksi pähkäiltäväksi.

Ideana on että päähenkilö oleva "kapinallinen" ei halua urautua heti nuoresta asti vaan haluaa nähdä myös elämää työn ulkopuolella... jota perusmehiläiselle ei normaalissa uraputkessa juuri suoda. Lopulta "oma koti kullan kallis" ja mehiläinen alkaa puolustamaan omaa rotuaan kun huomaa kuinka "sitä sorsitaan".

Alkuperäisinä ääninäyttelijöinä mm. Jerry Seinfeld, Matthew Broderick, Renee Zellweger, John Goodman, Kathy Bates, Sting ... kotimaisina mm. Janne Reinikainen, Laura Voutilainen, Jukka Rasila, Jarmo Koski, Juha Veijonen...

Musiikista vastaa Rupert Gregson-Williams joka lienee nimekkäälle ja viimeaikoina huikeassa vireessä olevalle Harrylle sukua ?

Kokonaisuutena suht "vallatonta" sarkastisuutta, mutta hitusen sekava ja epätasapainoinen nuorimmille katsojille. Hitusen vanhemmille huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus loppu mukaanlukien. ..

..elokuva ei ole kovin hääppöisiä arvosteluita noin yleensä saanut, joten siihen nähden oli mukava positiivinen ylläri allekirjoittaneelle, aivan toisin kuin aiemmin mainittua Madagascarin toinen esiintyminen.

Tänään (oikeastaan eilen) kävin katsomassa Yö museossa 2 se oli kyllä aika hyvä. Niin hyvä että voisin maksaa siitä uudelleen että saisin nähdä sen

The Covenant

Elikkäs kotimaan lähettiläs valtameren taakse Renny Harlin tehnyt taas yhden filmin, joka on nuorisolle suunnattua höttöä...

...lievä yliluonnollisuus tällä kertaa noitien muodossa on viimeisten vuosien ainkana välillä ollut todella in ja mies on siihen koettanut päästä iskeä... joko jännärinä ja niin tälläkin kertaa, tosin miehen puikoissa ollessa tulee sitä toimintaa kuitenkin vääjäämättä melkoisesti leffaan kuin leffaan sisältymään.

Mieleen tulee pitkälti jonkinsorttinen huuhaa-action-potter-hötteily... Lähinnä noista noitavoimista ja siitä koulusta jossa ovat.

Ajoittain mies on onnistunut tekemään ihan ok leffoja omassa genressään elikkäs suht väkivaltapainotteisia actionjännäreitä, onttoja mutta toiminnan kautta tuotu jännitteitä katsojalle suht onnistuneestikin...

...tällä kertaa homma rytisee aika pahasti metsähallitusta tutkailemaan ja siinä negatiivisessa mielessä. Hahmot ovat uskomattoman tylsiä ja oikein kukaan ei jää millään tasolla mieleen, toimintakin on jotain outoa erikoistehostekikkailua varsin irrallisina otoksina... höpinät ovat ihan mitä sattuu, näyttelijät ovat nuoria tuntemattomuuksia ja yksikään heistä ei jää juurikaan mieleen oikein millään tavalla, ei näytelyn tai itse hahmon roolin takia edes mieleen.

Sisällötäntä täysin yhdentekevää huttua, josta on todella vaikea löytää mitään mieleen hetkeäkään pidemmäksi ajaksi painuvaa tai mitään mistä katsoja voisi napata kiinni, tätä kautta mitään jännitystunnettakaan ei pääse syntymään edes niissä otoksissa missä sitä on yritetty tehdä.

Iron Man

Elikkäs sarjakuvasankareita filmatisoidaan hirmuista kyytiä ja tällä kertaa oli tälläisen heppulin vuoro siirtyä myös valkokankaalle seikkailemaan...

...pakko myöntää että ei ole sarjiksissa juurikaan hemmoon tullut törmättyä joten sinällään aivan uusi tuttavuus suoraan valkokankaan kautta allekirjoittaneelle.

Elokuva on ihan ok, ei mikään mullistava tuttavuus... eikä itse sankari hypännyt tämän vedon myötä meikäläisen supersankareiden kärkipäähän jotta Batman saa vaeltaa siellä edelleen ylhäisessä yksinäisyydessään... mutta pakkon myöntää että Robert Downey jr. on todellinen nappivalinta päärooliin ja vetää osansa sopivan lipevästi näytellen, joka onkin koko elokuvan selkäranka, keuhkot ja siinä sivussa pelastus... miehen ansiosta elokuvasa on tarpeeksi huumoria ja asennetta jonka ansiosta leffan jaksaa kahtella... ja näytellä mies osaa tuollaista tyyppiä tämän perusteella enemmän kuin hyvin.

Toki myönnettäköön että tällä kertaa itse "sankari" on aika erityylinen oikeuden puolustaja, kuin mitä yleensä ovat perusluonteentaan tai millaisen lapsuuden ovat viettäneet. Tämä hemmo on varsin Lipeväkielinen ja supliikki pelimies myös naisrintamalla, joka puoliväkisin ajautuu tekemään töitä mitä tekee mutta miehen Hyviä puolia myös se että tarinaa kehitellään, kuten myös hahmoa esitellään rauhassa eikä elokuva ole pelkkää actionia alusta loppuun vaan näin ensiesiintymisessä myös itse pääjehua pohjustetaan mukavasti.

Pari muutakin tunnetumpaa näyttelijää leffasta löytyy kuten Gwyneth Paltrow, Terrence Howard sekä Jeff Bridges. Kolmikko vetää hommat perustavalla lävitse.

Menestyi sen verran hyvin että jatkoa tulee lippuluukuille tarjolle. Kaippa se(kin) katsastettua joskus sitten aikanaan tulee kun alelaariin ilmestyi kuten tämänkin nyt, odotukset nyt sen suhteen ei kuitenkaan hirveän katossa ole.

Kaikesta yleisestä suuresta kehuistansa mitä erinäisissä medioissa ja kriitikoilta on saanut... siitä huolimatta jäi meikäläiselle hieman turhankin tasapaksuksi esitykseksi ja puuduttavaksi pläjäykseksi kokonaisuudessaan.