Asus ROG Swift PG258Q

PG258Q:n ja Asuksen ROG Swift -näyttösarjan eduksi laskettakoot niiden ulkonäkö. Maya-tyylistä kuviointia ja korostusmetallivärejä yhdistelevä eittämättä pelaajalle tarkoitettu ulkoasu on erottuva, muttei liian aggressiivinen. Näytön pohjasta tuleva pöytäpintaan heijastettava Asus-logo on ehkä jo askel liian syvälle. Kaapelit menevät siististi irrotettavan takapaneelin alle piiloon, ja hieman erikoinen kolmijalka antaa mukavasti tilaa näppäimistölle.

Piuhat kannattaa tosin katsoa kerralla huolella valmiiksi paikoilleen, sillä ne asettuvat varsin syvälle monitorin taakse paikkaan, josta niitä ei helposti enää poista. Näytöstä saa DisplayPort-kaapelin lisäksi kuvaa myös HDMI:llä, mutta silloin suurin osa kalliin laitteen ominaisuuksista jää käyttämättä. Takaa löytyy myös hieman oudosti USB- ja audiopistokkeet paikasta, johon on todella vaikea päästä aseteltuaan monitorin päivittäiskäyttöasentoonsa. Fyysisten asetusten tekemisen työläyteen verrattuna kuvan säätö sivunappien ja OSD:n kautta on miellyttävän helppoa. Näistä asetuksista löytyy myös ULMB eli Ultra Low Motion Blur, joka vähentää liikkuvan kuvan epätarkkuutta yllättävän hyvin.

Itse kuvassa on TN-tekniikkaiseksi paneeliksi varsin hyvä piirto, väri ja kontrasti. Katselukulmatkin riittävät hyvin yksinpelaajan tarpeisiin ilman merkittävää kuvan haalistumista tai vääristymistä. IPS-tekniikkaan luottavien näyttöjen tarkkuuteen se ei kuitenkaan pääse, mutta yhden millisekunnin vaste on pelaajalle tarkkaa värientoistoa tärkeämpää. PG258Q on erittäin kirkas myös keskellä päivää. Paneelin vaatimaton 1080P-resoluutio jättää toivomisen varaa etenkin, kun kokoa sillä on jo 25 tuuman verran. Pikselit paistavat siis isohkoina edes hieman tarkemmin katsoessa.

Peleissä G-Syncillä vahvistettu kuva näyttää parhaat puolensa. Viivettä ei ole käytännössä yhtään, joten kaikki sellainen on täysin itse pelistä kiinni. ULMB:tä ei tosin voi käyttää yhtä aikaa 240 hertsin taajuuden tai ruudun "repeytymistä" vähentävän G-Sync -tekniikan kanssa, joten jostain pitää tinkiä. Tässä päästään samalla näytön suurimpaan ongelmaan: vain harva peli ja vielä harvempi pelaaja hyötyy oikeasti näytön valtavasta virkistystaajuudesta.

Jos pelikone pyörittää Battlefieldia tai Total War: Warhammeria "vain" sadan ruudun sekuntivauhtia, iso osa 240 hertsistä menee harakoille. Counter-Striken saa kyllä rullaamaan PG258Q:ta kunnolla hyödyntävällä tavalla, mutta vain sen huippuammattilaiset saavat aitoa etua vaikkapa 165-hertsiseen ja edullisempaan näyttöön verrattuna. Monitoria oikeasti päivittäisessä tai viikoittaisessa käytössä arvostavia lienee vain kourallinen. Laiskaa autovertausta hyödyntäen; PG258Q on kuin Lamborghini kauppakassina. Onhan se kiva, että erikoisolosuhteissa tehoja löytyy, mutta vain harva siitä saa oikeasti iloa irti. Hinta on myös superauton mittaluokassa reilun 650 euron hollilla. PG258Q:ssa on paljon hienoja numeroita, mutta ne kaikki yhteen laskettuna viivan alla on ammattipelaajalle suunnattu kallis erikoistuote, josta harva oikeasti saa kaikkea hyötyä irti.